Autojen seuranta maksaa liikaa

Jorma Ollila sohaisi ampiaispesään ehdottaessaan liikenteen verottamista ajettujen kilometrien mukaan. Toisaalta hän tiesi mitä teki ja oli varmistanut selustansa.

Ajatus autoilun kilometriperusteisesta verotuksesta on selvityksen tilanneen liikenneministeri Merja Kyllösen (vas.) mielen mukainen.

Johonkin muuhun vaihtoehtoon päätyminen olisi siksi ollut ihme.

Harjoituksen reunaehto on, että valtion tulot eivät laske. Liikenne on valtion varmimpia lypsylehmiä, eikä sen tuotosta ole varaa tinkiä.

Toisaalta hallitus on jo pitkään puhunut liikenteen päästöjen vähentämisestä. Autoverotuskin on sidottu niihin.

Nyt päästöjen vähennykset ovat alkaneet purra. Uudet autot kuluttavat vähemmän polttoainetta, mikä nakertaa veropohjaa.

On siis keksittävä jotain muuta tilalle.

Hallitukselta on jäänyt huomaamatta, että etenkin nuorten into autoiluun on vähentynyt.

Se näkyy kaupungeissa, joissa auton käytöstä on tehty hankalaa ja omistamisesta kallista. Monet ovat siksi luopuneet autosta.

Tilannetta pahentaa ajokortin kallistuminen nuorten ulottumattomiin. Viimeisin ajokorttiuudistus meni siltä osin täysin metsään.

Pian meillä ei ole kuskeja edes välttämättömiin tavarakuljetuksiin. Sitten vasta ongelmissa olemme.

Ollila vakiinnuttaisi valtion verotulot kilometreihin, päästöihin ja alueeseen sidotulla mallilla. Kukin hallitus säätäisi maksut sellaisiksi, etteivät verotulot laske.

Liikkumista ei ole tarkoitus täysin lopettaa, joten maaseudulle luvassa on vähän matalampi veroaste. Toisaalta Ollilla haluaa luokitella maaseuduksi vain asumattomat alueet.

Maaseudullakin paljon ajavat maksaisivat nykyistä enemmän. Jos vero oikeasti alkaisi purra, autoa edelleen käyttävät maksaisivat siitä todella paljon.

Järkevää mallia vanhasta uuteen järjestelmään siirtymiseksi työryhmä ei keksinyt.

Se on yksi työn pahimmista puutteista. Tieto autoveron poiston päivämäärästä pysäyttäisi uusien autojen kaupan vuosiksi.

Se söisi verotuloja. Verotulojen laskua merkitsee myös siirtymäajan käyttö.

Muutokseen liittyvä autoveron poisto on nähty ongelmana muutenkin. Se halventaa eniten suuria ja kovapäästöisiä autoja.

Toisaalta sekin tiedetään, etteivät autot halpenisi nykyisiin verottomiin hintoihin. Siihen ilmaantuisi monta välistävetäjää.

Ollila on eniten kiinnostunut järjestelmän teknisestä toteuttamisesta. Siinä hän on liike-elämän asialla. Teknologiateollisuus hyötyisi suuresti seurantalaitteiden asentamisesta kaikkiin autoihin.

Myös muu liike-elämä ja esimerkiksi vakuutusala odottavat autojen kattavaa paikkaseurantaa. Se mahdollistaa kohdistetut tarjoukset.

Varmin työllisyysvaikutus kohdistuu verohallinnon byrokratiaan.

Järjestelmän heikkouksiin kuuluu kalleus. Ollila arvioi kustannukset sadoiksi miljooniksi.

Huonoinkin ennustaja osaa sanoa, että kustannusarvio jää vajaaksi. Vai voiko joku nimetä valtionhallinnosta vastaavan tietotekniikkahankkeen, joka ei olisi ylittänyt budjettiaan moninkertaisesti?

Nykyinen järjestelmä on siis aivan ylivertainen tehokkuudeltaan. Kysymys kuuluu, miksi siitä pitää luopua.