Lukijalta: Lapset tuovat onnen ja kansantalouden kestävyyden

Alhainen syntyvyys on hyvinvointivaltion kustannusvajeen juurisyy. Vuosittain syntyy alle 45 000 lasta, kun kestävä taso on noin 70 000 lasta. Väestö ikääntyi ja työiässä olevien määrä vähenee samalla kun ikääntymisen kustannukset kohoavat.

Hyvinvointivaltio on rakennettu terveen väestöpohjan varaan, mutta sen rahoituspohja on rapautunut. Syntyvyyden ollessa 1,5 lasta/nainen, muut tekijät vakioiden, väestö puolittuu kahden sukupolven välein. Vain syntyvyyden palauttaminen vähintään uusiutumistasolle 2,1 tervehdyttää julkisen rahoituspohjan.

Syntyvyyden palauttamisen jälkeen kuluu sukupolvi sosiaalivaltion rahoituspohjan eheytymiseen. Se on kuitenkin toimi, jolla tulevaisuus voidaan turvata. Tunnemme syyt lapsikatoon ja on täysin mahdollista tukea toivottua lasten hankintaa. Lapset ovat onnen lähde, mutta myös tuottavin investointi. Jokainen suomalainen lapsi tuottaa kansantalouteen noin neljä miljoonaa euroa.

Ajatus "korvata puuttuvan väestön jonkun muun valtion kouluttamilla osaajilla" on eettisesti kestämätön ja teknisesti mahdoton.

Julkisen talouden kustannusvajetta lääkitään lähinnä velalla ja palveluiden supistamisella, joita sanotaan "leikkauksiksi". Näin käynnistyy nollasummapeli, joissa voimakkaat eturyhmät saavuttavat etuja vähäväkisten kustannuksella. Leikkaukset eivät korjaa perusongelmaa eikä tulevaisuuden strategisia edellytyksiä tule purkaa.

Lapset ja lapsiperheet ovat talouden selkäranka. Niillä ei kuitenkaan ole painostusvoimaa politiikassa. Jos lapsiperheiden taloudellista asemaa heikennetään oloissa, jossa lapsiin sekä perheisiin ja kotihoitoon kohdistuva ylenkatse on muotia, laskee syntyvyys entisestään ja julkisen talouden romahdus kiihtyy.

Hyvinvointivaltion ja eläkejärjestelmän kestävyyttä lisäisi eläke-etujen jyrkkä positiivinen porrastus hoidettujen lasten lukumäärän mukaan. Näin tunnustetaan lastenhoitotyön tuottavuus ja välttämättömyys sekä vähennetään vapaamatkustamista. Lapset ovat reaalinen eläkejärjestelmän turva.

Tavoite on hyvä elämä lasten kanssa. Toimet, jotka vähentävät perheen yhteistä aikaa tai jo pienten lasten määrääminen julkiseen kasvatukseen, ovat epäeettisiä ja yleisen edun vastaisia.

Valtiovallan, kuntien ja yritysten tavoitteeksi on asetettava jatkuvuus eli Suomen ylisukupolvisen kestävyyden palauttaminen.

Kristiina Paju

puheenjohtaja

Juhani Pekkola

hallituksen jäsen

Lapsiperheiden Etujärjestö ry