Hei hallitus, kannattaako maalaisia sittenkään tyrkkiä?

Yöpäivystyksistä noussut kohu heilautti Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitusta enemmän kuin yksikään aiempi leikkauspäätös. Syytä olikin. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta ja erityisesti siitä, kuinka pahasti maaseudun asukkaita saa töniä.

Seitsemän rohkeaa hallituspuolueiden edustajaa uskalsi tällä kertaa edustaa omia äänestäjiään hallituksen aluepolitiikkaa kohtaan.

Lähes uhkarohkeita olivat Sanna Antikainen (ps.), Markku Eestilä (kok.), Juha Hänninen (kok.), Mikko Lunden (ps.) ja Mikko Polvinen (ps.), jotka äänestivät hallitustaan vastaan.

Myös Antti Kankaan (ps.) ja Janne Heikkisen (kok.) jääminen äänestyksestä pois osoitti siviilirohkeutta, jota perussuomalaisten ja kokoomuksen puoluekoneisto ei ansioristeillä palkitse.

Kansanedustajien harkinnan takana on todennäköisesti huoli omasta kannatuksesta, mutta kenties enemmästäkin.

Samaa harkinta olisi voinut käyttää myös pääministeri Orpo. Kannattiko epäselvien säästöjen takia vetää raja railoksi kasvukeskusten ja maakuntien väen välille.

Jokainen ajatteleva suomalainen toki ymmärtää hallituksen paineen saada velkaantuminen aisoihin.

Osa ymmärtää myös hallituksen epätoivon, kun hyvistä uudistuksista huolimatta pelastavaa talouskasvua ei vain kuulu eikä etenkään näy.

Silti maakunnissa asuvia ei voi kohdella millä tavalla tahansa. Nyt näin näyttää käyvän. Katkerana lisämausteena oli vielä hallituspuolue Rkp:n halu suojata omia kannatusalueitaan kielellisin perustein.

Valitettavasti tämä ei ole hallituksen ainoa maakuntien ihmisten elämää vähättelevä päätös.

Myös maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin (kd.) ajatukset maatilojen jakamisesta kahteen kastiin (MT Live 11.12.) ovat sukua keskittävälle ja tylyn markkinalähtöiselle politiikalle.

Jos Suomeen lähitulevaisuudessa jää enää alle kymmenentuhatta tilaa, se on merkittävä isku maaseudun elinvoimalle ja kotimaiselle ruokaketjulle.

Vastaavanlaisia turhautumisia on toki löydettävissä koulujen lopettamisesta aina susiongelmaan. Huomiota herätti muun muassa Luonnonvarakeskuksen ilo tutkimuksesta, jossa suomalaisten huoli susista ei olisi lisääntynyt huolimatta petojen yleistymisestä.

Silti 35 prosenttia pelkäsi susia paljon tai erittäin paljon. (MT 11.12.). Tässäkin asiassa on helppo nähdä maaseudun asukkaiden huolen sivuuttamista.

Maaseutua Orpon hallitus ei kuitenkaan lopeta, vaikka yritystä näyttää olevan.

Metropolin ulkopuolella asuu yritteliästä ja taitavaa väkeä, jota nykyisen hallituksenkin kannattaisi arvostaa.

Kevään alue- ja kuntavaaleissa nähdäänkin jo, kuinka maaseudulla arvostetaan hallituspuolueita.

Kovin hyvältä tilanne ei Orpon näkökulmasta näytä.

Nyt voi käydä niin, että sitä saa, mitä tilaa.