Pieni tyylivirhe voi pilata tärkeän asian

M aaseudun Tulevaisuuden nettilehdessä on yhteenveto maitotilaemäntien kirje­vyörystä Mavi-johdon erot­tamiseen.

Luin argumentteja ja ymmärsin perusteet.

Tunsin hädän ja turhautumisen.

Myötäelin ja mietin, miten voisin toimia.

Sitten asiallisen tekstin joukossa oli ikävä kommentti, jota piti pohtia yön yli. On pakko vastata.

”Hinnankorotukset koskevat meitäkin” osa loppuu kappaleeseen, jossa joku emännistä päättää nostaa sieraimensa ainakin jonkun yhteiskuntasaastan yläpuolelle. Häntä harmittaa kun työttömät ”lisäksi saavat kaiken sympatian” puolelleen.

Voi elämän kevät. Se sympatia on armotonta ylenkatsetta, mielivaltaisia karensseja, joista ei saa edes vaatia elykeskusjohtoa tilille.

Oletteko muuten panneet merkille: vaikka työttömien korvauksien aste on noin 100 prosenttia maataloustuottajan noin 60 prosenttia vastaan, silti yhden keskikokoisen tilan tuilla voitaisiin kattaa kymmenien työttömien niukassa leivänsyrjässä pito.

Laskentamalli on tietysti huono. Emme voita varmasti mitään olemalla veemäisiä toisillemme – vai voittaako joku? Joku kaltoinkohdeltu?

No joo – en lähde katsomaan onko minun työttömän kukkarolleni halpuutettu jotain mautonta juusto­kimpaletta niin, että euroopanruplani siihen riittävät, tai olisiko saksansiwassa maukasta ja auringossa kasvatettua tomaattia saatavilla argen­tiinalaisen lihan tai brassi­broilerin viereen, vaan toivotan traktorimarssinne tuloksina näkyvyyttä, vaikuttavuutta ja menestystä!