Lähes aina kasvis- ja liharuokavalioita vertaillessa esiin astuu joku, jonka on vedettävä pöytään riistan tai laidunlihan erinomaisuus ikään kuin todisteena siitä, että kasvissyönti onkin itse asiassa aika turhaa. Silloin kuitenkin keskustellaan siitä, mitä lihantuotanto parhaimmillaan voisi olla, eikä siitä, millaista se todellisuudessa on.
Näin teki myös Thor-Fredric Karlsson mielipidekirjoituksessaan (MT 24.3.). Karlsson kehui laidunlihaa ympäristöystävälliseksi vaihtoehdoksi ja siihen vedoten lyttäsi nykyisen kasvisruokabuumin.
Valtaosa suomalaisten syömästä lihasta on kuitenkin Karlssoninkin parjaamaa tehotuotettua sianlihaa ja broileria sekä parsinavetassa tai pihatossa kasvanutta nautaa. Luonnonlaidunliha yksin ei mitenkään riittäisi kattamaan suomalaisten nykyistä lihankulutusmäärää.
Kasvisruokavaihtoehdot ovat siis erittäin tervetulleita eläinperäisten tuotteiden rinnalle monipuolistamaan ruokavaliotamme ympäristöystävällisempään ja terveellisempään suuntaan.
Toki on totta, ettei kasvisvaihtoehtokaan aina ole automaattisesti eettisyyden ja ympäristöystävällisyyden tae. Esimerkiksi soijan tuotantoon liittyy maailmalla monenlaisia ongelmia – olkoonkin, että soijastakin suurin osa päätyy tuotantoeläinten rehuksi.
Kasvisruoassa ei ole kyse pelkästään uudesta trendistä. Olimme vain hetkeksi unohtaneet sellaiset perinteiset suomalaiset kasviproteiinit kuten herne ja härkäpapu. On hienoa, että ne on nyt löydetty uudelleen.
Ylenmääräinen tuonti- ja tehotuotantolihan kulutus sen sijaan jääköön muutaman vuosikymmenen kestäneeksi epäonnistuneeksi kokeiluksi.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.