Maatalouspolitiikan osaaminen heikkenee

Olen seurannut keskustelua, jonka agronomi Jukka Tuori aloitti viisaalla ja mielenkiintoisella tavalla (MT 18.10.).

Omasta kokemuksestani olen päätynyt siihen, että se vanha maatalous-, maaseutu-, elintarvike- ja metsäpolitiikan kokonaisuus on repeämässä. Tätä edistää, että myös kansanedustuslaitoksemme osallisuus ja tietotaito keskittyvät ja myös eriytyvät.

Muistan omalta eduskunta- ajaltani hyvin, miten tietoa, taitoa ja kokemusta jaettiin eduskunnassa edustajien kesken puoluekannasta, alueesta tai omasta koulutuksesta riippumatta.

Omassa vaalipiirissäni sain olla maaseudun asiantuntija, ja minulla oli mahdollisuus ”opettaa” kollegoita tässä aihepiirissä. Vastikkeena sain oppia muilta sektoreilta. Asiayhteys rakensi poliittista ymmärrystä.

Viime eduskuntavaalien murros oli käänteentekevä.

Maaseutukokonaisuudesta tuli poliittisen kalastelun kohde. Toisaalta siitä syystä, että suurin poliittinen sielu keskusta menetti suurimman osan todellisista osaajista, kokoomuksen sisäinen kilpailu suuntautui pois maaseudun asioista, RKP:n maaseutu­ihmiset kaupunkilaistuivat ja perussuomalaiset valtasivat osuuttaan uudessa tilanteessa. Vasemmisto ja vihreät perus­tivat yhteisen rintaman.

Muutos on erittäin suuri. Se on vaikuttanut myös maa- ja metsätalouden ja elintarvike­talouden kokonaisuuden eriytymiseen jopa ristikkäiseen epäterveeseen kilpailuun. MTK:n suhde politiikkaan on lähinnä ”julkisuus ja galluptalous”. Edunvalvonnan osaaminen, rohkeus ja näköala kapenevat.

On aivan oikein, että maaseudun asioissa on erilaisia poliittisia näkemyksiä. Jos ne jäävät vain poliittisiksi kilpailu­välineiksi ilman osaamista ja ääntenkalastelun kohteeksi, siinä häviää koko maaseutu. Olemmeko nyt tällä tiellä?

En lähde osoittelun tielle, vaan kunnioitan edelleen maaseudun ihmisten osaamista ja laajakatseisuutta. Siihen kuuluu myös politiikka ja sen kaikki osapuolet.