Lunastusmenettelyssä sopiminen on pakkoa parempi

Julkisuudessa on liikkunut harhaanjohtavaa ja jopa virheellistä tietoa sähkönsiirtolinjojen alle jäävien maa-alueiden korvauksista. Tämä on omiaan herättämään huolta ja hämmennystä maanomistajissa.

Yhteiskuntamme toimivuus ja huoltovarmuus edellyttävät tiettyä lainsäädäntöä ja viranomaiskäytäntöjä, jotka turvaavat elintärkeitä toimintoja. Tällaisia ovat muun muassa liikenneinfra sekä energian, veden ja tietoliikenteen jakelu­verkostot. Olennainen osa energianjakelua ovat sähkönsiirtolinjat.

Yhteiskunnallisesti merkittävän infran toimivuus varmistetaan lunastus­menettelyllä, mutta siinäkin aina ensisijaisesti sopimalla. Vasta toissijainen vaihe on pakkolunastus. Molemmat ovat lunastusmenettelyn eri vaihtoehtoja, jotka pohjautuvat lunastuslakiin.

Lunastusmenettelyssä voidaan sopia ennakkohaltuun­otosta. Myös maanomistajalle se on lähtökohtaisesti kannattavin vaihtoehto. Samaa käytäntöä noudattavat tuulivoimayhtiöiden lisäksi kantaverkko- ja alueverkko­yhtiöt. Sopiminen ennakkoon on kannattavaa, koska sopimalla maanomistaja saa maa- alueestaan lunastuskorvauksen päälle lisäkorvauksen. Lisä­korvaus maksetaan myös puuston odotusarvosta. Ilman sopimusta lisäkorvaukset menetetään.

Väärää tietoa on liikkunut myös puustosta saatavasta nettokorvauksen määrästä. Yleinen lunastuskäytäntö ei koske puustoa, vaan ainoastaan maa-alueen käyttöoikeutta. Jos kuitenkin puusto lunastettaisiin, olisi siitä maksettava vero samat 6 prosenttia sekä ennakkohaltuunottosopimuksen tehneillä maanomistajilla että niillä, jotka sopimusta eivät ole tehneet. Tuulivoima­yhtiöt eivät voi päättää lunastuksen laajuudesta. Siitä päättävät lupaviranomaiset ja lunastustoimikunta.

On ymmärrettävää, että lunastusmenettely herättää tunteita. Onhan siinä usein vastakkain yhteiskunnan ja yksilön etu. Parhaassa tapauksessa lunastusmenettely tuo maanomistajalle reilun korvauksen, eikä aiheuta merkittävää maankäytöllistä haittaa.

On kaikkien etu, että yhteis­kunnan toimivuus taataan. Myös maanomistajilla on oikeus mahdollisimman tasapuoliseen ja oikeuden­mukaiseen kohteluun. Siksi onkin tärkeää, että maanomistajilla on riittävästi tietoa omista eduistaan ja mahdollisuuksistaan toimia myös silloin, kun yhteiskunnan infraa rakennetaan.

Yleinen lunastus­käytäntö ei koske puustoa. Kohonneita kustannuksia ei ole pystytty siirtämään koko elintarvike­ketjulle.