Ja myös muistelulle, olet sen ansainnut. Sinä, joka koit nuo ”elämäsi kesät” noin 1956–67 ja olet ehkä jo edeltäneen veteraanipolven tavoin laskenut aisat ja oikaissut selän.
Meille tuon ajan läheltä kokeneille ja muistoihin miellyttävänä kokeneille on säästeliäästi annettu radiossa pari musiikkipätkää viikossa – armeliaasti. Tuon ajanjaksonhan pilasi rock ja muu ”roska” hälyäänineen jo hiukan, ja katkaisi 60-luvun lopussa. Ja sitä bändien biisimeteliä on median syöttö yhäkin monine festareineen.
Silloin joka pihan perällä – tulipalon vaaran takia – oli puhtaasti savuava ja tuoksuva savusauna, josta saimme lähteä juhannuksenkin viettoon, kautta ”vanhan veräjän”, pääskysten saattelemana navettaan johtavalta sähköjohdolta.
Eli nuo vuodet olivat ”laina vain”, mutta säilyvät viimeisinä, mustavalkoisissa elokuvissa palauttaen sen hyvyyden ja yhteiselon luonnon kanssa, molempien osapuolten ollessa tyytyväisiä toisiinsa ilman kiusaa kouluissakaan ja tehotuotannon luonnotonta rääkkiä. Nuo lyhyetkin tuokiot musiikissa ovat ”kotiportista sinne mennen kuin lapsensa ennen” ja juhannuksena koivujen välistä viileästä maitohuoneesta limonaatia ja viilikuppia noutamaan.
Noita sota-ajan lapsia ja suurten ikäluokkien edustajia lienee sadoin tuhansin vielä kulutusjuhlien ”rasitteena” mutta sen ajan fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin tehneenä, jota tämän ajan väki ei enää näe. Sitä elävöitti oikea luonnollinen puhtaus ja kauneus myös kuvataiteessa, ruuassa ja maassa vanhan kansan tapaan.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.