Lukijalta: Pahoitin mieleni ‒ sopisivatko siviilipalvelusta suorittavat todella lomittajiksi?

Yle uutisoi, että koko maata repivään, huutavan lomittaja­pulan ratkaisuksi on ehdotettu siviilipalvelusmiehiä. Maata­louslomitusta ehdotetaan osaksi siviilipalvelusjärjestelmää. Pahoitin mieleni. Näinkö vähän meidän työtä arvostetaan? Ehdotuksen tekijä olettaa, että kuka tahansa kykenee lomitustöihin. Seuraavaksi varmaan ehdotetaan vankeja lomitustöihin.

Armeijan käyneenä muistan monia epämukavuuksia varusmiesajoilta. Oli vilua, nälkää ja joskus saattoivat sukatkin saappaissa kastua. Näitä samoja ja monia muita epämukavuuksia on lomitustöissäkin.

Rohkenen epäillä, että ainakin osa siviilipalveluspalveluksen armeijan sijasta valinneita pakenee näitä hankaluuksia. Toki huomattava osa valitsee siviilipalveluksen aatteen tai uskonnon takia. Uskon kuitenkin, että jos siviilipalvelusmiehiä pakotetaan lomitustöihin, niin seuraavaksi koko maata repii huutava pula siviili­palvelusmiehistä.

Osa-aikaisuus on työvoima­pulan suurin syy. Avoimet paikat ovat osa-aikaisia, vaikka lomittajan työhönsidonnaisuusaika on huomattavan pitkä. Kaksiosainen työ kaksine työmatkoineen tarkoittaa pitkää työpäivää, vaikka olisitkin osa-aikainen. Käytännössä osa-aikainen lomittaja ei ehdi tekemään mitään muuta työtä, mikä voisi olla edellytys kohtuulliseen toimeentuloon.

Osa-aikainen työntekijä on myös osa-aikainen vapaapäivinä sekä vuosi- ja sairauslomilla. Palkka tulee pienehköstä perus- palkasta osa-aikaisuusprosentilla alennettuna. Lomittajapula korjaantuu, kun tarjotaan parempaa palkkaa täydellä työajalla. Nykyisetkin työntekijät pysyisivät paremmin alalla. Nyt vaihtuvuus on todella suurta.

Aloitellessani näitä töitä 1990-luvulla, Lempäälässä oli noin 50 lomitustilaa, näistä jäljellä on enää noin viisi. Rakennemuutos on ollut valtava. Maatilojen nopea väheneminen poistaa luonnollisesti lomittajapulaa. Enemmän olen huolissani koko lomitus­järjestelmän loppumisesta kuin lomittajapulasta.

Ari Lankila

maatalouslomittaja

Lempäälä