Maaseudun Tulevaisuudesta ammattihenkilöt arvioivat, että osassa Suomea kevätvehnän ja kauran tuleentuminen menee pitkälle syyskuuhun. Onko se ihme, kun kesä on ollut sellainen kuin se oli viileä ja paikoin oikein sateinen.
Olen vanha mies ja muistan hyvin syksyn 1952, syntymäkotini oli tyypillinen varsinaissuomalainen pikkutila, missä piti viljellä rehuviljoja kauraa ja ohraa ja tietysti nurmella oli liki puolet pinta-alasta.
Silloin meillä aloitettiin kauran seipäille laitto niin myöhään kuin kuudes syyskuuta. Kaura oli silloin vielä osittain vihreää, mutta ei ollut enää varaa niiton aloitusta lykätä. Syksy jatkui erikoisena, sillä ensimmäinen lumi satoi lokakuun kuudes päivä ja kaikki lumi ei sulanut vasta kun seuraavana kevään.
Silloin jäi paljon Varsinaissuomessakin varsinkin kauraa seipäille. Meiltäkin loppuivat karjalta rehut ja saimme luvan naapurikylästä hakea pellolta seipäiltä kauraa. Yhtään jyvää ei kyllä oljissa enää ollut, koska hiiret ja muut pienet tuholaiset olivat pitäneet siitä huolen.
Suomessakin oli jo silloin leikkuupuimureita, mutta kuivausmahdollisuudet olivat olemattomat, joten leikkuupuinti mahdollisuuksia ei ollut.
Toivottavasti tänä syksynä viljaa ei jää pelloille puimatta.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.