Kurkkaus yleiseen vessaan kertoo, keitä yhteiskunnassa arvostetaan

Oulun keskustaan avautui vuosi sitten pääkirjaston remontin vuoksi uusi kirjasto, johon kävin lasteni kanssa alkukesällä tutustumassa. Pekurin kirjastossa on viehättävä lasten osasto, josta löytyy rauhallisia lukusopukoita tyynyineen ja pehmoleluineen.

Kirjaston ja ravintola-alueen välistä löytyi myös monipuolinen lasten leikkipaikka ja sen läheisyydestä vessat. Ihanaa lasten huomioimista, ihastelin, kunnes avasin lastenhoitoon tarkoitetun invavessan oven. Ei pottaa.

Hiljattain kuivaksi oppineiden kaksosten kanssa ei ole kovin mukavaa etsiä kauppakeskuksesta pottaa, kun tenavista toinen jo kiemurtelee tuskissaan.

Iso pönttö ilman supistajaa ja korokejakkaraa vieraassa paikassa voi tuntua pienestä lapsesta pelottavalta, eikä vessa-asioissa pakottaminen kannata.

Kirjastonhoitajat ottivat palautteen ymmärtäväisesti vastaan, mutta pottaa ei liikekeskuksen vessaan ole ilmestynyt vieläkään.

Potta on halpa hankinta ja helpottaa monen lapsiperheen elämää. Potan desinfioinnin ei luulisi olevan suuri vaiva samalla, kun aikuistenkin vessat pestään.

Olen ottanut tavaksi antaa aina palautetta, jos pottaa ei julkisesta vessasta löydy. Samoin yritän muistaa kiittää, kun vessassa on potta.

Monesti lastenhoitopiste löytyy invavessasta. Klassikkotilanne on se, että yksi lapsista vetää kiinnostuneena hätätilanteita varten viritettyä kutsunarua ja toinen näppäränä availee lukkoa juuri kun vanhempi on saanut housut alas omaa helpotushetkeä varten.

Sekä vaunujen kanssa että pyörätuolilla liikkuessa tarvitaan tilaa, minkä vuoksi on ymmärrettävää, että nämä kaksi käyttäjäryhmää niputetaan yhteen.

Invavessan pitäisi kuitenkin olla mahdollisimman siisti, koska osa sitä käyttävistä joutuu esimerkiksi vaihtamaan avannepusseja tai katetroimaan virtsaa.

Niin lapsilla kuin vammaisilla vessahädän tarve voi tulla yllättäen. Siksi on toivottavaa, että inva- ja lastenhoitovessoja eivät käyttäisi ne, jotka voivat käydä tavallisissa wc-kopeissa.

Vastaan on tullut paikkoja, joissa potta löytyy naisten vessasta, mutta ei miesten. Se on outoa, sillä pikkulapsen pissatus ei liity mitenkään raskauteen, synnytykseen tai imetykseen – toimintoihin, joista vain nainen voi olla vastuussa.

Vaikka potta pölyttyisi miesten vessassa käyttämättömänä, kapistus antaa kuitenkin signaalin, että tässä yhteiskunnassa lastenhoito on myös miesten asia niin kuin se monissa perheissä luonnollisesti on.

Harvassa ovat ne paikat, joissa lapsia ei ole huomioitu lainkaan. Hoitopöytiä löytyy hyvin. Tosin joskus tarjolla on vain kova puu ilman pehmusteita. Kokemusta on myös vauvan vaipan vaihtamisesta postimerkin kokoisen vessan lattialla.

Takkini kääntyi ABC-myönteiseksi välittömästi, kun lapset syntyivät. Arvostan sitä, ettei tarvitse jännittää, pääsevätkö lapset tarpeilleen vai eivät.

Erityismaininnan ansaitsee Seinäjoen pääkirjasto, jossa lapset on kautta linjan huomioitu upeasti. Vessasta löytyi jopa lasten tasolle asennettu lavuaari, peili sekä kuvalliset käsienpesuohjeet.