1980-luvulla elettiin aluepolitiikan kulta-aikaa — viime vuosisadan oppeja voisi lainata nykypäiväänkin

Nykypäivän kotimaisessa aluekehittämisessä on rinnakkain niin hajauttavia kuin keskittäviäkin elementtejä.

Sote-uudistus toteutetaan hajautetusti 23 hyvinvointialueen pohjalta.

Toisaalta valtion ja kaupunkiseutujen väliseen, maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevaan MAL-sopimusmenettelyyn on sisällytetty ainoastaan seitsemän suurinta kaupunkiseutua: yli 100 000 asukkaan keskuskaupungit ympäristöineen. MAL on ylivoimaisesti tärkein käytössä oleva suomalaisen kaupunkipolitiikan instrumentti.

Sote-maakuntien ja MAL-sopimusmenettelyn rinnalle tarvitaan ketterämpiä ja pienimuotoisempia kehittämisen välineitä. MAL vastaa kasvavien kaupunkiseutujen tarpeisiin mutta jättää väestöltään pienempien alueiden mahdollisuudet tyystin huomiotta.

1980-luvulta, aluepolitiikan kulta-ajalta, voisi lainata ideoita nykypäiväänkin. Tuolloin käytössä ollut harkinnan­varainen investointipolitiikka mahdollisti pienempiä paikallisia kokeiluja, joiden seuraukset ovat kantaneet hedelmää aina nykypäivään.

Vihreää valoa voisi näyttää esimerkiksi maankäytön ja liikenteen ratkaisuille, jotka sijoittuvat vähäväkisille mutta kansainvälisen matkailun näkökulmasta kiinnostaville seuduille. Matkailun lisäksi myös luonnonvara-alojen, monipaikkaisen asumisen sekä etätöiden toimintaedellytyksiä tukevat alueelliset kokeilut olisivat paikallaan.