Sydämen tarinoita

Jos kertoisit tarinan elämästäsi, mistä se kertoisi?

Lapsuudesta? Nuoruuden seikkailuista? Vai elämäsi rakkaudesta, sen kohtaamisesta, kenties rakkauden menettämisestä?

Vai kertoisitko sittenkin jostain onnistumisesta, haluaisitko kertoa sankaritarinan?

Millainen juoni tarinassasi olisi? Kepeä? Kipeä?

Entä millainen olisi tarinasi loppu? Onnellinen? Riipivä? Katkera? Toiveikas ja valoisa?

Vai jääkö tarinasi vielä vähän kesken, et ehkä vielä tiedä miten se lopulta päättyy.

Miten toivoisit sen päättyvän?

Elokuvaohjaaja Jussi Oroza on kuunnellut satojen suomalaisten tarinoita eri puolilla Suomea kiertäessään maata Tarinateltan kanssa. (s. 36)

Hienon projektin tuotoksia on nähty televisiossa ja nyt valkokankaalla.

Lukemattomien erilaisten tarinoiden punaiseksi langaksi Oroza löysi selviytymisen. Me suomalaiset olemme selviytyjiä. Kaiken jälkeen.

Oroza halusi näyttää, että kipeidenkin kokemusten jälkeen voi löytää valon ja toivon. Katkeruudessa vellovat tarinat ovat hänen mielestään vielä kesken.

Tarinoiden äärellä Oroza miettii, miten tärkeää on jakaa elämäänsä toisten kanssa.

Miten äärettömän arvokasta on tulla kuulluksi ja nähdyksi.

Miten tärkeää on kuunnella, kuulla.

Ei siihen välttämättä tarvita mustaseinäistä telttaa. Riittää, että kohtaa, pysähtyy ja kuuntelee.

Paikalla ei ole väliä. Kunhan olet läsnä.

Sydän auki.