Lukijalta: Eläin somessa on eri asia kuin eläin arjessa

Monelle lapselle ensimmäinen kosketus eläimiin tulee nykyään puhelimen näytöltä, eikä pihapiiristä, kuten aiemmin. Samalla muuttuu tapa, jolla eläimiä opitaan katsomaan.

Sosiaalinen media on täynnä eläinvideoita, jotka herättävät iloa, ihmetystä ja naurua. Niissä eläimet esiintyvät usein hauskoina, ihmismäisinä tai yllättävinä hahmoina. Harvemmin kuitenkaan pysähdymme pohtimaan, millaista käsitystä eläimistä nämä sisällöt rakentavat.

Eläimen kanssa arjessa elävä tietää, että todellisuus on paljon monimutkaisempi. Eläin viestii jatkuvasti tunnetiloistaan kehollaan ja ääntelyllään. Pelko, epävarmuus, innostus tai luottamus näkyvät usein hienovaraisina merkkeinä, joiden tunnistaminen vaatii aikaa, kokemusta ja herkkyyttä.

Itselläni on mäyräkoira. Sen viestit jäävät yllättävän helposti huomaamatta. Vasta, kun pysähdyn tarkkailemaan, huomaan kuinka paljon rakas Bono-koirani viestii olostaan koko kehollaan. Kyky lukea eläintä on tärkeä osa vastuullista eläinsuhdetta. Se ei koske vain lemmikkejä, vaan kaikkea ihmisen ja eläimen välistä vuorovaikutusta. Suomessa monet lapset saavat edelleen mahdollisuuden tutustua eläimiin maatiloilla, talleilla tai kotien lemmikkien kautta. Näissä kohtaamisissa eläin on elävä ja tunteva yksilö, ei pelkkä sisältö ruudulla.

Siksi on huolestuttavaa, jos yhä suurempi osa oppii eläimistä vain sosiaalisen median kautta. Verkossa eläimen säikähtäminen, hämmennys tai odottamaton reaktio muuttuu helposti viihteeksi. Katsoja näkee hauskan tilanteen, mutta eläimen kokemus jää helposti huomaamatta. Samalla heikkenee myös myötätunto, joka rakentuu eläimen tunteiden tunnistamiselle.

Keskustelu eläinten hyvinvoinnista keskittyy usein ruokintaan, terveyteen ja pito-olosuhteisiin. Ne ovat tärkeitä asioita, mutta yhtä tärkeää on se, miten opimme näkemään eläimen. Sen hyvinvointi riippuu meistä.

Merja Kärkkäinen

KT, tietokirjailija