Lukijalta: Kenen ehdoilla luonto muuttuu?

Kävin koirien kanssa metsälenkillä ihailemassa valkoista lumipeitettä ja eläinten jälkiä. Nyt istun sisällä kuuma kaakaomuki kädessäni ja mietin, onko mitään rauhoittavampaa kuin luonto ja sen korvaamaton, puhdas hiljaisuus.

Ajatukset kääntyvät kuluttamiseen ja siihen, miten olemme etääntyneet luonnosta. Korona-aikana moni löysi uudelleen lähimetsät, kotimaan matkailun ja luonnon voiman. Luonto antoi meille silloin sen, mitä moni ei ollut edes huomannut kaivata – rauhaa, tilaa ja juuret johonkin pysyvään.

Nyt mietin: tiedämmekö, mitä tälle ainutlaatuiselle luonnolle ja sen rauhalle on suunnitteilla? Olemmeko valmiita hyväksymään sen, että luontomme pirstoutuu pysyvästi teollisen tuulivoiman, voimansiirtolinjojen ja datakeskusten myötä – vain siksi, että voisimme kuluttaa enemmän? Missä menee raja, ja mitä tulevat sukupolvet ajattelevat valinnoistamme?

Tuulivoimaa markkinoidaan vihreänä vaihtoehtona, mutta kuinka vihreää se kokonaisuudessaan on? Voimmeko vain luottaa siihen, että kaikki on suunniteltu niin hyvin? Kuinka moni päättäjä perehtyy oikeasti kokonaisvaikutuksiin – luontoon, maisemaan, eläimistöön ja asukkaiden hyvinvointiin?

Moniko asukas tietää, kuinka laajoja hankkeita on suunnitteilla? Pelkästään Keski-Pohjanmaalle kaavaillaan kokonaisuudessaan lähes tuhatta tuulivoimalaa, joiden korkeudet nousevat jopa 320 metriin. Siipien kärkien nopeus ylittää 300 km/h. Kuinka moni lintu pystyy väistämään sellaista? Ja mikä on kaikkien näiden voimaloiden yhteisvaikutus?

Näitä mietin, kun aurinko laskee ja värjää lumipeitteen kullanhohtoiseksi. Toivon, että tämä kirjoitus herättää ajatuksia ja rohkaisee tutkimaan tuulivoimaloiden todellisia vaikutuksia. Pysähdy miettimään: olemmeko valmiita menettämään kauniin ja ainutlaatuisen luontomme, jos vaihtoehtoja olisi vielä tarkasteltavana?

Oili Karkulehto