Kansavalta ilman valtaa kansalle?

Parhaillaan valmistellaan uutta kuntalakia ja tärkeä osa tätä työtä on kehittää lähidemokratiaa. Asia on linjattu valmistelutyössä.

Tässä ei ole mitään uutta, sillä jo nykyinen laki mahdollistaa lähidemokratian. Ylä-Kemijoen malli on hyvä esimerkki siitä, mitä nykylain puitteessa voidaan tehdä. Nykyinen kuntalaki astui voimaan jo 1995, mutta sen jälkeen muutamaa harvaa esimerkkiä lukuun ottamatta kunnat eivät ole edistäneet lähidemokratiaa.

Monet mielenkiintoiset kuulemismallit, keskustelumenetelmät ja raadit on kyllä kokeiltu, mutta päätösvaltaa ei ole annettu, eikä rahaakaan.

Kunnilla on siis ollut kaikki tarvittavat mahdollisuudet kehittää lähidemokratiaa jo lähes kaksikymmentä vuotta. Uusi kuntalaki merkitsee siis kehittämismahdollisuuden antamista sellaiselle taholle, jolla ei ole ollut aikaisemminkaan halua käyttää lähidemokratiaa.

Nykyinen laki antaa mahdollisuuksia demokraattiseen epäonnistumiseen. Pensalan kylä on jaettu kahden kunnan välillä. Raja kiertää ristin rastiin kylän läpi.

Vöyrin osassa järjestettiin epävirallinen, mutta hyvien käytäntöjen mukainen kansanäänestys rajan siirtämiseksi niin, että koko kylä kuuluisi Uusikaarlepyyhyn. Kyse oli kylän yhtenäisyydestä, ei veropaosta, sillä Uusikaarlepyyssä on korkeampi veroprosentti.

Kyläläisistä 94 prosenttia äänesti, ja 80 prosenttia äänestäjistä halusi yhtenäistää kylän. Kun lähes jokainen äänestää ja enemmistö on vakuuttava, niin tämän pitäisi vaikuttaa kunnanpäättäjien päätökseen. Mutta Vöyri ei suostunut luopumaan repaleisesta kylänosasta ja valtiovarainministeriö meni kunnan linjan taakse.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että ministeriön päätös oli laillinen. Laki ei siis takaa sitä, mitä kaiken järjen mukaan voi odottaa demokratialta.

Jos todella halutaan kehittää kansanvaltaa, pitää myös antaa valtaa kansalaisille. Teknisesti tämä on helppoa. Annetaan kunnanosalle mahdollisuus ottaa demokraattisia menetelmiä käyttöön.

Tietysti tehtävät päätökset ja budjettivalta koskevat ainoastaan omaa kunnanosaa. Tarvitaan hyviä demokraattisia malleja, joita löytyy monesta maasta. Käytännön seikat eivät estä lähidemokratian toteutumista, vaan byrokratia ja poliittisen tahdon puute.