Tom Sukasen mielipidekirjoitus ”Puukaupasta jäi vain paha mieli” (MT 7.3.) sisälsi niin paljon väärinkäsityksiä, että näen tarpeellisena oikaista niistä pahimmat.
Ensinnäkin Sukasen kuvailemassa tapauksessa kyse ei ollut puukaupasta vaan nuoren metsän kunnostuksesta. Tietojeni mukaan hoitokohteella on 18-vuotias, lehtipuuvaltainen täysin hoitamaton risukko, läpimitta 8–9 senttimetriä rinnankorkeudelta.
Kyseisen kaltaisissa kohteissa on karkeasti ottaen kaksi vaihtoehtoa laittaa metsä kuntoon: kokonaan metsurityönä tehtävä kunnostus tai soveltuvalla konekalustolla suoritettava metsän kunnostus energiapuu talteen ottaen.
Ensimmäisestä vaihtoehdosta kertyy reippaasti kustannuksia.
Toisessa vaihtoehdossa kerättävän energiapuun arvo monesti kattaa hoitotoimenpiteen kustannukset – kuten oli myös tässä tapauksessa.
Kyseisessä tapauksessa hanketta on koko ajan käsitelty hoitotoimenpiteenä eikä tehdyssä kirjallisessa sopimuksessa energiapuulle luvattu kantorahaa.
Hankkeelta haettu kemeratuki on ohjattu metsänomistajalle. Tuki on jäänyt metsänomistajan tuloksi.
Energiapuun koneellinen korjuu on hidasta ja sitä myöten kallista. Energiapuutuloista leijonanosa on tilitetty mhy:n sopimusyrittäjälle. Toivon mukaan metsänhoitoyhdistykselle on jäänyt hankkeesta vähän myös katetta.
Näyttäisi mielestäni myös siltä, että emme ole riittävän selkeästi pystyneet kertomaan hankkeen vaiheita ja palvelun luonnetta etukäteen metsänomistajalle. Samoin verotusta varten tehty vuosi-ilmoitus näyttäytyy tekstin mukaan hämmennystä aiheuttavana. Tästä esitän pahoitteluni!
Otamme energiapuutoiminnan vuosi-ilmoitukset ja sopimuspohjamme kriittisen tarkastelun alle. Rautalankamalleja ja selkosuomen oppikursseja metsämiehille näköjään tarvitaan.
Hyvässä kasvukunnossa oleva metsä palkitsee aikanaan omistajansa, ja toivon sen myötä luottamuksenkin palautuvan.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.