Hyljetuhot vähentyneet vain Luken tilastoissa

WWF:n Petteri Tolvanen ja Antti Halkka kirjoittavat (MT 18.1.) hyljevahinkojen puoliintuneen kymmenessä vuodessa. Kalastajille hyljetuhot eivät ole vähentyneet.

On tarkennettava hylkeiden määrää. Niitä on nähty Itämeren laskennoissa yli 30 000. Oikea määrä lienee 50 000–70 000. Hylkeet eivät tunne rajoja tuhoja tehdessään. Suomessa on nähty 10 000 hallia, meidän ”omiakin” lienee kaksi kertaa enemmän.

Tolvanen ja Halkka kertovat norppien vähäisestä määrästä. Eivät kerro, että Perämerellä on oikeasti nähty yli 20 000 norppaa.

Kirjoittajat vähättelevät hyljemääriä ja -tuhoja. Kalastajien elämä on hylkeiden vuoksi edelleen surkeaa. Hylkeet voivat erinomaisesti kalastajien kustannuksella.

Hyljevahinkojen torjumisessa on saavutettu hyviä tuloksia, toteavat Tolvanen ja Halkka. Kalastajia on nyt ­vähemmän, siinä on syy tuhojen tilastolliseen vähentymiseen.

Hylkeet ovat tuhonneet kalastajan elinehtoja, kalastaja-­ammatti on uhanalainen.

Luonnonvarakeskuksen tilastoissa vahinkojen ”puolittuminen” johtuu kalastajien vähentymisestä. Kalastajilta saa myös toisen syyn vahinkojen ”torjumiseen”. Kalastajaparka luuli, että saa korvauksia – ilmoitti vahingot. Kuitenkin vain osa saa korvausta.

Jos tappiot ovat tosi isot, ei tule tiettyä tulotasoa tuhojen vuoksi eikä saa korvaustakaan. Kalastajia on vähemmän, osa kalastajista ei tee enää vahinko­ilmoituksia. Luken tilastot ”kaunistuvat”.

Hylkeenkestävillä pyydyksillä pyydysten korjausta on vähemmän. Mutta muuten vahingot ovat pysyviä.

Hyljeseuranta osoittaa, että kalapedot käyvät säännöllisesti rysillä. 300-kiloiset jötkäleet eivät vieraile huvikseen, vaan syövät kalastajan tuloa, karkottavat ja estävät kalan pääsyä pyydykseen. Oppivat aina tehokkaammin käyttämään ruokarysiä – vahingot eivät näy tilastoissa.

Toivoa sopii, että WWF:n edustajat ottavat vihdoinkin huomioon oikeasti myös kalastajat osallistuessaan merihyljekantojen hoito­suunnitelman tekoon.