Lukijalta: Metsäkeskustelun vastakkainasettelu on keinotekoista

Maaseudun tulevaisuuden kesätoimittaja Aida Salminen kirjoitti tärkeästä aiheesta otsikolla ”Kun metsiä oppii ymmärtämään” 13.7. Monialainen ymmärrys metsistä auttaisi vähentämään keinotekoista vastakkainasettelua. Aivan ensimmäiseksi olisi ymmärrettävä, että luonnon hyvinvointi on erityisen tärkeä metsänomistajille ja metsäammattilaisille.

Salminen paalutti kirjoituksensa alkuun, että metsäkeskustelussa toiset haluavat suojella kaikki metsät ja toiset hakata kaikki heti kuin mahdollista. Salmisen mukaan kompromisseja ei ole. Tosiasiassa juuri kompromissit sanelevat lähes kaikkea metsätalouden toimintaa. Metsätaloudessa on vuosikymmeniä tuettu luonnon monimuotoisuutta aina, kun siihen on tilaisuus. Luonnonhoitotyöt ovat yhtä kiinteä osa metsätaloutta, kuin hengittäminen elämää.

Metsänomistajia ja metsäammattilaisia on joka lähtöön. Varmasti löytyy niitäkin, jotka ajattelevat, kuten Salminen kirjoittaa. He ovat kuitenkin katoava vähemmistö. Metsänomistajille metsät ovat usein siirtyneet perintönä. Metsissä on kuljettu lapsesta saakka ja ne ovat muodostuneet tärkeäksi osaksi omistajien elämää. Niistä halutaan pitää huolta myös muuten, kuin puun tuottamisen näkökulmasta. Oman metsän tuhoamista ei kukaan halua tehdä.

Metsäammattilaisille metsät ovat huomattavan tärkeä osa elämää. Tuulikki Hallan tuore tutkimus osoittaa, että metsät ovat metsäammattilaisille ammatti, identiteetti ja elämäntapa. Metsä on läsnä sekä työssä että vapaa-ajalla, lapsuuden muistoissa ja tulevaisuuden toiveissa. Tutkimuksen perusteella metsäammattilaisten metsäsuhde on syvä, henkilökohtainen ja tunteikas.

Metsäalalle hakeudutaan yleensä vahvan luontosuhteen seurauksena, joka vain vahvistuu tiedon ja ymmärryksen karttuessa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ei ole velvoite, se on kunnia. Tämän ymmärtäminen vie metsäkeskustelua eteenpäin.

Juri Laurila

verkostokoordinaattori

Metsäammattilaisten verkosto