



Oli kerran kuusentaimi, paljasjuurinen. Porvoolainen Micke Godfredtsen oli kasvattanut sen siemenestä ensin ruukussa, ja vuonna 2004 se pääsi maahan kasvamaan Porvoon Voolahteen.
Syksyllä 2007, kun Kantri perustettiin, taimesta tuli Kantrin kummikuusi. Sen kasvua luvattiin seurata vuosittain.
Niin kuin lupauksille usein käy, ne unohdetaan. Kummi ei käynyt Voolahden metsässä kuusta tervehtimässä, mutta Micke kävi. Hän leikkasi, kitki ja lannoitti kuusta vuosittain.
Näin kymmenessä vuodessa 84-senttisestä taimesta kasvoi täysimittainen joulukuusi, kaksi ja puolimetrinen.
Itsenäisyyspäiväviikolla Micke kaatoi kuusen, pakkasi sen verkkoon, heitti olalleen ja matkusti Helsinkiin kuusi bussin tavarasäiliössä. Kuusi pääsi kunniapaikalle Simonkatu 6:een kahvio Venlaan kaikkien ihailtavaksi.
Kuten kaikki huolehtivat kasvattajat, niin Mickekin halusi varmistaa, että kuusella on hyvät oltavat. Hän oli liittänyt kuuseen hoito-ohjeet.
"Sahaa puun rungosta 2–3 sentin pala pois juuri ennen kuin laitat puun veteen. Varmista, että puulla on koko ajan vettä, joskus se saattaa tarvita sitä 2–3 litraa vuorokaudessa."
Kun kuusi oli sahattu jalkaan sopivaksi, jalka täytettiin vedellä. Kaikki saapuivat ihastelemaan kuusta, josta levisi rappukäytävään asti metsäntuoksu viestimään lähestyvästä joulusta.
Oi, Kuusipuu (O Tannenbaum)
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Sä vihannoitset kesäisin, tuot lehväs talven tuiskuihin.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Myös aina joulun aikahan sä saavut meidän majahan.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
Oot tervetullut tultuas, kun annat meille lahjojas.
Oi kuusipuu, oi kuusipuu ja lehväs uskolliset!
(Saksalaisperäinen joululaulu, suom. Matti Pesonen)
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.