Energiaturpeen alasajo tapahtuu nyt muun muassa korvaamalla turve kotimaisella puuhakkeella. Valitettavasti tämä johtaa hiilinielujemme pienenemiseen, vaikka tavoitteena pitäisi olla niiden kasvattaminen. Kasvava metsä on selvästi voimakkaampi hiilinielu kuin ojitettu tai ojittamaton suo.
Puun ja turpeen hiilidioksidipäästöt ovat poltettaessa samat. Tämän takia ei turvetta, jonka nykyinen nostoalue on pienempi kuin sadasosa jo ojitettujen soiden kokonaisalasta, kannattaisi korvata energialähteenä talousmetsiemme hakkeella. Nykyiset maan alla olevat turvevarat ovat muodostuneet jääkauden jälkeen ja ovat kooltaan 70 000 miljoonaa kuutiota. Kriisitilanteessa turvetta riittää paljon pitempään energiakäyttöön kuin puuvarojamme.
Soidemme vuotuinen kasvu on noin 20 miljoonaa kuutiota (GTK, Turunen, 2008). Tällaista kasvavaa luonnonvaraa ei voi asettaa samaan lokeroon fossiilisten energialähteiden kanssa. Soidemme kokonaispinta-ala on 9,1 miljoonaa hehtaaria, josta ojittamattomia 4,1 miljoonaa hehtaaria.
Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi vielä ojittamattomat suot kannattaa jättää rauhaan. Jo ojitettuja soita voidaan parhaiten hyödyntää turvetuotannon jatkamiseen, kunhan käyttö on selvästi alle vuotuisen kasvun, mutta myös hiilinielujemme lisäämiseen kasvattamalla siellä puuta. Energiapaju tai haapa kasvaa ainakin kaksi kertaa nopeammin kuin kuusi.
Hiilinielun koko on suoraan verrannollinen puun kasvunopeuteen. Talousmetsiemme laatupuuta eli mäntyä, kuusta tai koivua ei kannata käyttää muuhun kuin mahdollisimman pitkälle jalostettujen metsäteollisuuden tuotteiden valmistukseen.
Turpeen energiakäytön alasajo tapahtuu ilmastomuutoksen torjunnan kannalta parhaiten siten, että turve korvataan tuulivoimalla ja sen avulla tuotettavalla vedyllä.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.