Lukijalta: Järjestöt eivät ole turhaa byrokratiaa vaan yhteiskunnan selkäranka

Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman letkautti eduskunnan kyselytunnilla (19.3.2026), että järjestöt ovat “suojatyöpaikkoja” ilman todellista vaikutusta yhteiskuntaan. Kriittinen tarkastelu on aina tervetullutta, mutta väite jättää huomiotta järjestöjen todellisen merkityksen suomalaisessa yhteiskunnassa.

Järjestöt syntyvät tarpeesta. Ne kokoavat ihmisiä yhteen ajamaan yhteisiä asioita, tarjoamaan vertaistukea ja täydentämään julkisia palveluja.

Moni arjen kannalta tärkeä toiminto – kuten nuorisotyö, maaseudun kehittäminen, sosiaalinen tuki tai harrastustoiminta – olisi huomattavasti heikommalla pohjalla ilman järjestöjä. Ne tavoittavat usein ihmisiä, joita viranomaiset eivät tavoita.

On totta, että osa järjestökentästä elää hankerahoituksen varassa, ja tämä voi johtaa pirstaleisuuteen tai byrokratiaan. On myös rehellistä todeta, että kaikki toiminta ei aina ole yhtä vaikuttavaa. Mutta sama pätee mihin tahansa sektoriin. Yksittäiset ongelmat eivät tee koko kentästä tarpeetonta.

Järjestöjen vahvuus on niiden joustavuus ja läheisyys ihmisten arkeen. Ne pystyvät reagoimaan nopeasti uusiin ilmiöihin ja kokeilemaan ratkaisuja, joita ei vielä ole virallistettu. Usein juuri järjestöissä syntyvät ideat, jotka myöhemmin siirtyvät osaksi julkisia palveluja.

Järjestöt tarjoavat ihmisille mahdollisuuden osallistua ja vaikuttaa. Ne ovat matalan kynnyksen väyliä kansalaisvaikuttamiseen, ja niiden kautta moni löytää paikan yhteiskunnassa. Tätä ei voi mitata pelkästään euroissa tai tehokkuusmittareilla.

Kysymys ei siis ole siitä, tarvitaanko järjestöjä – vaan siitä, miten niiden toimintaa voidaan kehittää entistä vaikuttavammaksi ja avoimemmaksi.

Järjestöt eivät ole suojatyöpaikkoja, vaan osa toimivaa kansalaisyhteiskuntaa. Ilman niitä moni ääni jäisi kuulumatta – ja moni ongelma ratkaisematta.

Mervi Mäki-Neste

järjestöjen hallitusammattilainen

yhteisöpedagogi YAMK