Savimaan selviytyjät

Unelmien puutarhassa maa on muhevaa multaa. Multaa, joka kuivuu keväällä nopeasti, ei tartu saappaiden pohjiin, ei kuoretu, eikä kinttaannu, eikä syksyn tullen kerää koristeekseen kuravelliä ja lätäköitä.

Täydellistä maata saa moni kuitenkin turhaan tavoitella. Meillä puutarhat ja peltoviljelykset löytyvät usein savikoista ja hietamailta, eli sieltä minne luonto aikanaan kuljetti jääkausien mukana kaikkein hienoimman maa-aineksen.

Savimaa elää vahvasti vuodenaikojen mukana ja vaatii puutarhan hoitajalta sekä sinnikkyyttä että taitoa. Saven huonoja puolia ovat tiiviys, raskaus ja kylmyys, jotka verottavat kasvua etenkin nuorissa puutarhoissa.

Ajan mittaan ja kompostimullan avulla savimaasta muokkaantuu kuitenkin varsin mallikasta multaa. Tällöin päästään nauttimaan myös saven hyvistä puolista: sen ravinteikkuudesta ja kyvystä varastoida vettä.

Usein savimaassa viihtyvätkin kaikkein rehevimmät puutarhakasvit, jotka vaativat kosteutta ja voimaa lehtimassan kasvattamiseen.

Yhteistä savimaan kasveille on vahva ja sitkeä juuristo, joka ei vety liikaa silloinkaan, kun maa on läpimärkänä sateen jäljiltä.

Hankalinta savimaassa on saada kukoistamaan kuohkeaan ja happamaan maahan tottuneita kasveja kuten jalohortensioita ja alppiruusuja. Myös roudasta herkästi kärsivät mansikat jäävät jäykässä savimaassa usein melko lyhytikäisiksi.

Tuttuja savimaan menestyjiä sen sijaan ovat kuunliljat ja nauhukset, mutta savisessa maassa viihtyvät monesti hyvin myös omenapuut, syreenit, metsätammet ja pihdat.

Hyvä niksi savimaan kasvatuksiin on istuttaa kasvit kohopenkkeihin ja sekoittaa niiden kasvualustaan kompostimultaa ja hiekkaa. Näin syksyinen kosteus ei jää ympäröimään juuria koko talven ajaksi.

Myös salaojitukset on syytä hoitaa kuntoon. Etenkin vanhoissa pihoissa ja puutarhoissa voi ojituksen tehostus saada aikaan ihmeitä.

Säde Aarlahti