Markku Eestilä (MT 27.9) esitti paikkansa pitämättömiä väitteitä, jotka on syytä oikaista. Hän väittää, että: ”Luonnonsuojeluliitto haluaa kaikella tavoin häiritä ja hankaloittaa metsästystä, joka käänteessä. Väite on edustaja Eestilän mielikuvituksen tuotetta.
Suomen luonnonsuojeluliitto tekee hyvää yhteistyötä niin Riistakeskuksen kuin metsästäjäjärjestöjenkin kanssa.
Riistan hyvinvointi on täysin riippuvaista elinympäristöjen tilasta.
Myös metsästäjä haluaa liikkua harrastuksensa parissa kauniissa ja riistarikkaissa ympäristöissä.
Luonnonsuojeluliiton ja metsästäjien intressit ovat pääsääntöisesti yhtenevät ja siksi yhteistyökin on luontevaa. Salametsästyksen kaltaisia lieveilmiöitä ei kukaan Suomen lakia kunnioittava taho hyväksy.
Mielestämme luontoa on hoidettava siten, että riista ja muu lajisto voivat hyvin ja samalla kaikenlaiselle virkistyskäytölle syntyy nykyistä parempia maastoja, paikkoja luontoelämyksille. Tämä vaatii muutoksia metsänhoitotapoihin, muun muassa ojitukseen, mätästykseen ja riista-alueiden avohakkuisiin.
Onneksi tässä maanomistaja-metsästäjät voivat nykyisin itse tehdä aiempaa fiksumpia ratkaisuja. Ne ovat mahdollista, koska metsälakia saatiin pitkän taistelun jälkeen muutettua ja pakkoavohakkuut jäivät historiaan.
Kummallisen Eestilän vastakkainasettelua lietsovasta kommentoinnista tekee se, että hän osallistui vain muutama viikko sitten riista-aiheiseen Ympäristöakatemiaan. Luonnonsuojeluliitto oli tilaisuuden pääjärjestäjiä.
Tilaisuudessa yhteistyö oli konkreettisesti läsnä ja vanhoja poteroita lapioitiin umpeen. Miksi Eestilä haluaa vääristelemällä ja vastoin tietoa joka hänellä on, lisätä vastakkainasettelua sekä estää luonnonsuojelijoiden ja metsästäjien välisen yhteistyön kehittymistä?
Onko luonnonsuojelun periaatteellinen vastustus tärkeämpää kuin metsästäjien ja luonnonsuojelijoiden yhteisen tavoitteen eteenpäin vieminen?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.