Merenrantamaisemissamme raivattiin uutta peltoa. Pienpuuta oli valtavia kasoja.
Puut hienonnettiin nopeasti hakkeeksi ja hake kuljetettiin johonkin tarpeelliseen paikkaan. Työ käy laatuun hyvillä välineillä. Suomessa on kehitetty hakeasiaan kunnollisia koneita ja miehet osaavat työnsä.
Surulliseksi siinä tulee, kun ajattelee, että tuo kaikki ajetaan alas ilmastomuutoshysteriassa. Ala ei saa enää kehityspanoksia ja koneet ruostuvat sijoilleen.
Omien metsiemme uumenista löytyy valtava pienpuumäärä. Mitä sille tehdään mihinkä se menee?
Puuta on metsänhoidollisista syistä välttämätöntä poistaa. Siitä ollaan kai yksimielisiä, vai jätetäänkö metsätkin hoitamatta?
Olemme ilmeisesti menettämässä hyvin laajasti keskeisiä vahvuuksiamme uuden uskontokunnan alttarille.
Mitä saammekaan tilalle? Epätietoisuutta siitä, pärjäämmekö tuossa uudessa kilpajuoksussa. Kuka korjaa potin? Olemmeko hyväuskoisia hölmöjä politiikan muutoksen pyörteissä?
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.