Lukijalta: Maalaisjärkeä vai yhteisiä pelisääntöjä – vapaa-ajan ja ammattikalastuksen roolit selviksi

Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa 14.2. kaivataan maalaisjärkeä, eli kalan myyntioikeuksia vapaa-ajan kalastajille. Nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa sisävesikalan pienimuotoisen kaupan kuluttajien välillä. Kolumnin huoli kohdistuu kala-alan järjestöjen yhteiseen – ei vain ammattikalastajien – aloitteeseen tämän mahdollisuuden poistamisesta. Tyrmistyksen sijasta olisi pohdittava syitä, jotka ovat johtaneet tähän aloitteeseen.

Pienimuotoinen myynti suoraan kuluttajalle ei ole aiheuttanut ongelmia. Erityisen huolen ovat tuottaneet kehittyneet tekniset välineet, joiden ansiosta vapakalastus on muuttunut tehokkaaksi täsmäkalastukseksi. Kolumnin korostama ”muutaman särjen” myynti ei siis ole taustalla, vaan suuriin petokalakantoihin kohdistuva laajamittainen kalastus. Saalis voi olla jopa satoja kiloja viikonlopussa, joka sitten myydään tavalla tai toisella markkinoille. Nyt esitetty myyntioikeuden poisto kohdistuu lopulta vain pieneen kalastajajoukkoon, eikä vaaranna kotitarvekalastusta.

Vesialueiden omistajien on järjestettävä alueensa kalastus kestävästi. Yleiskalastusoikeuksiin, eli onkimiseen, pilkkimisen tai valtion kauppaamaan yhdellä vavalla pyyntiin, ei omistajan normaali sääntely ulotu. Kun kalastuksen kestävyys on uhattuna, jäljelle jäävät keinot ovat pyydyslupien määrän laskeminen ja paikallisten kalastuskieltojen hakeminen myös yleiskalastusoikeuksiin. Valitettavasti nämä toimet osuvat tehokkaasti myös siihen särkikalojen tai muikun pyyntiin, joka pitää yllä vesistön hyvää tilaa.

Kaupallisella ja vapaa-ajan kalastuksella molemmilla on oma tärkeä roolinsa, joita ei tarvitse asettaa vastakkain. Suomessa on 1,8 miljoonaa vapaa-ajan kalastajaa ja alle 800 päätoimiseksi laskettavaa ammattikalastajaa. Vapaa-ajan kalastuksen saaliin osuus lautasilla vaihtelee kaksin- ja kolminkertaisen välillä ammattikalastukseen nähden. Vapaa-ajan kalastaja tuo laadukasta kalaa omaan, perheensä ja lähipiirinsä ruokapöytiin. Kaupallisten kalastajien tehtävä on tuottaa kalaa niille, joiden lähipiirissä ei tätä etua ole. Lisäksi kaupallinen kalastus palvelee kouluja, päiväkoteja, hoitolaitoksia, työmaaruokaloita ja muita ravintoloita.

Maaseudun Tulevaisuuden kolumni rinnastaa kaupallisen kalastuksen marjastuksen ja sienestyksen kaltaisiin vanhoihin verottomiin jokaisen oikeuksiin. Kalastus ei ole satoihin vuosiin ollut veroista vapaa. Kaupallinen kalastus on aina vaatinut luvat, ja saaliin myynnistä maksetaan arvonlisäveroa ja tuloveroa. Kalastus on enemmän rinnasteinen maatalouteen tässä mielessä.

Kaupallisella kalastuksella on laaja ja kasvava määrä erilaisia velvoitteita. Velvoitteet edellyttävät yhä tarkempaa ja nopeampaa saaliin määrän, laadun ja toimitusketjun kirjaamista. Myös digitalisoituva toimitusketju kasvattaa byrokratiaa. Harmaa talous ulottuu myös kalatalouteen ja oikaisee aina myös kalan jäljitettävyydessä. Vapaa-ajan kalastukseen tällaista seurantaa ei halua kukaan. Mitä selkeämmin pidämme kaupallisen ja vapaa-ajan kalastuksen erillään, sitä vähemmän on paineita lisätä valvontaa ja seurantaa vapaa-ajan kalastukseen.

Suurin puolustettava oikeus on kuitenkin yleiskalastusoikeus. Myyntioikeuden poistaminen säilyttää mahdollisuuden laajaan vapaa-ajan kalastukseen ja auttaa kalakantojen ja vesien suojelussa. Edelleenkään mikään ei estä antamasta kalaa naapurille tai tuttavalle.

Jarno Aaltonen

puheenjohtaja

Suomen Ammattikalastajaliitto

Vesa Karttunen

toiminnanjohtaja

Kalatalouden Keskusliitto

Juha Korhonen

puheenjohtaja

Suomen sisävesiammattikalastajien liitto