Viljelijöiltä näyttää lähteneen loppukin järki byrokratian kourissa.
En tiedä yhtään viljelijää, joka olisi jättänyt sadon korjaamatta ilman pätevää syytä. Päinvastoin, esimerkiksi syksyllä 2017 moni korjasi sellaista satoa, jonka korjaamisessa ei ollut mitään mieltä, mutta suomalainen sisu ja velvollisuuden tunne eivät antaneet periksi!
Sen sijaan tiedän edellisiltä tukikausilta tapauksia, jolloin viranomainen ei antanut lupaa sadon korjaamatta jättämiseen, vaikka sato oli selvästi kauppakelvotonta tai pelto oli siinä kunnossa, että puimuri kulki pellossa ”akseleita myöten”.
Kyllä viljelijä osaa itse päättää, onko sato korjaamisen arvoinen. ”Vilunkiviljelijöiden” määrä on marginaalinen.
Ei siis lisää byrokratiaa, jos jollakin sektorilla siitä on eroon päästy.
Pois kateus, viljelijän ei pidä olla piru toiselle viljelijälle.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.