Arjen turvallisuuteen pitää panostaa

Rovasti Leo Väyrysen mielestä ihmisten kokema turvattomuus on lisääntynyt, ja jopa katuturvallisuus on monin paikoin heikentynyt (MT 8.2.).

”Ehkäpä jotain tietäisin, olinhan siellä minäkin”, nimittäin poliisin miehistö-, alipäällystö- ja päällystötehtävissä lähes neljä vuosikymmentä.

Paasikiven ja Kekkosen aikaan kansalaiset kokivat elämänsä turvalliseksi lähes kaikilla elämän osa-alueilla.

Se johtui esimerkiksi siitä,

että muun muassa Jyväskylän ydinkeskustassa oli 1950-luvun

lopulla yleistä järjestystä ja turvallisuutta valvomassa kellon ympäri neljä virkapukuista passipoliisia, ja poliisin mustamaija kierteli alinomaa lähialueilla.

Maalaispoliisilla ei ollut 1960-luvulla työaikaa. Tehtäväkuvaan kuuluivat toimet synnytyksestä synninpäästöön ja kaikki siltä väliltä. Rikollisuus oli vähäistä ja lähes kaikki lainvastaisuudet selvitettiin.

Pitäjällä käytiin kysymässä yksinäisten ja vähäväkisten vointia. Jos tarvetta ilmeni, vinkattiin asiasta sosiaali-

hmisille. Kaikki tunsivat

elämänsä turvalliseksi.

Presidentti Kekkosen ja Ruotsin pääministerin Tage Erlanderin vieraillessa vuoden 1967 kesällä Juvalla kukaan ei puhunut terrorismista.

Korkeat vieraat kävelivät ilman turvamiehiä kirkonkylän

raitilla. Me poliisit olimme virkapuvuissa pitämässä tiet avoinna, sillä kuntalaiset olivat tulleet katsomaan harvinaisia vieraita.

Kansalaisten turvattomuuteen ei ole yhtä syytä, mutta jotain voidaan arvailla. Suomen liittyminen EU:hun ja sen mukanaan tuoma vapaa liikkuminen ovat aiheuttaneet ihmiskaupan, huumerikollisuuden ja talousrikollisuuden kasvun.

Nuorten työttömyys ja syrjäytyminen ovat johtaneet monet nuoret rikosten tielle. Kiihtyvä kaupungistuminen on murtanut yhteisöllisyyttä ja aiheuttanut eriarvoisuutta. Kirkko on viime vuosikymmeninä menettänyt vaikutusvaltaansa.

Samanaikaisesti poliisien määrää syrjäseuduilla on

vähennetty. Liikkuvan poliisin

lakkauttaminen tullee aiheuttamaan tiellä liikkujissa turvattomuuden tunnetta.

Jos kehityskäyrän suuntaa aiotaan muuttaa, poliisien

määrää on lisättävä eikä

Liikkuvaa poliisia pidä lopettaa.

Poliittisten päättäjien on panostettava huomattavasti nykyistä enemmän nuorison yhteiskuntatakuuseen.

Tuloerojen kasvu on pysäytettävä ja tulonjakoa tasattava. Heikompiosaisista on pidettävä hyvää huolta.