• Lukijalta: Luonnonlaidunnus vaalii lajirikkautta

    Mikäli todella on niin, ettei EU:n yhteinen maatalouspolitiikka perinnemaisemiemme hoitoon taivu, löytyykö Suomesta poliittista tahtoa löytää kansallista rahoitusta niiden tulevaisuuden turvaamiseksi?
    Tilaajalle
    Kirjoittajien mielestä maatalouden ympäristö­sopimukset ovat hyvä tapa korvata tuottajille heidän tekemänsä arvokas maisemanhoitotyö.
    Kirjoittajien mielestä maatalouden ympäristö­sopimukset ovat hyvä tapa korvata tuottajille heidän tekemänsä arvokas maisemanhoitotyö. Kuva: Jaana Kankaanpää
    Mielipide|Luonto
    14.10.202316:30
    Lukijalta
    Liisa Rohweder & Fredrik von Limburg Stirum

    Luonnonlaidunnus on ollut viime kuukausina paljon esillä ympäristö­sopimusten tukiehtojen muutosten vuoksi. Vaakalaudalla on etenkin pienten arvokkaiden kohteiden ja saariston laidunmaiden, paikoin myös metsäisten luonnonlaitumien tulevaisuus. Tukikelpoisten alojen leikkaaminen johtaa pahimmillaan siihen, että luonnonlaidunnus ei kannata tietyillä alueilla enää lainkaan. Tämä on erittäin huolestuttavaa uhanalaisten perinnemaisemiemme ja niiden lajiston kannalta.

    Luonnonlaidunnuksen pullonkaulana on, että sen järjestäminen on tuottajalle kallista. Näin on etenkin etäällä maatilasta sijaitsevilla kohteilla, kuten perinteisesti laidunkäytössä olevilla saarilla ja syrjäisillä metsälaitumilla. Muun muassa laidunten aitaaminen ja eläinten siirrot maksavat, samoin karjan suojaaminen suurpedoilta.

    Maatalouden ympäristö­sopimukset ovat tapa korvata tuottajille heidän tekemänsä arvokas maisemanhoitotyö yhteisen luontomme hyväksi. Kyse ei siis ole yhteiskunnan tuesta muutoin kannattamattomalle toiminnalle.

    Laidunnuksen loppuessa alueita uhkaa umpeenkasvu, ja perinnebiotoopit ja niiden lajisto ovat vaarassa uhan­alaistua entisestään. Kedot, niityt, hakamaat ja metsä­laitumet ovat luonnon monimuotoisuuden keskittymiä, ja niiden pitkäjänteinen hoito on luonto­kadon torjuntaa paikallistasolla. Ihmis- tai konevoimin niittäminen ei voi laidunnusta realistisesti korvata.

    Tarvitsemme pikaisen ratkaisun tilanteeseen esi­merkiksi tarkastelemalla maatalouspolitiikan kansallisia asetuksia uudelleen ja katsomalla naapurimaiden käytäntöjä.

    Perinnebiotoopit ovat luonteeltaan mosaiikkimaisia, ja niitä tulisi pystyä hoitamaan kokonaisuutena. Myös rehuksi kelpaavien kasvien määritelmä on herättänyt laidunyrittäjien keskuudessa kummastusta ja sen voisi ottaa uuteen tarkasteluun. Mikäli todella on niin, ettei EU:n yhteinen maatalouspolitiikka perinnemaisemiemme hoitoon taivu, löytyykö Suomesta poliittista tahtoa löytää kansallista rahoitusta niiden tulevaisuuden turvaamiseksi?

    Liisa Rohweder

    pääsihteeri

    WWF Suomi

    Fredrik von Limburg Stirum

    puheenjohtaja

    Luonnonlaidunlihan tuottajat ry

    Artikkelin aiheet
    luonnonlaidunnus
    perinnemaisemat
    maatalouspolitiikka
    luontokato
    WWF Suomi
  • Ota kantaa aiheisiimme

    Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.

    Lähetä mielipidekirjoitus
  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Politiikka | Lukijalta: Nykyhallituksen lupaukset testataan polttoainekriisissä

    • 2

      Lihantuotanto | Lukijalta: Nautojen kunnianpalautus alkamassa – Jääkö käänne Suomessa vain puheiden tasolle?

    • 3

      Politiikka | Lukijalta: Asuinpaikka ei saa ratkaista oikeutta sosiaali- ja terveyspalveluihin

    • 4

      Siivekkäiden sanomaa

    • 5

      Maanviljelysneuvos Westermarck oli edelläkävijä

    • 6

      Talous | Asiantuntijalta: Hitaasti muuttuva tuotanto kohtaa nopeasti muuttuvat markkinat

    • 7

      Yhteiskunta | Asiantuntijalta: Noitavainoilla ja natsi-Saksan juutalaisvainoilla merkittäviä eroja