Myös metsässä muutos lähtee vuoropuhelusta

Suomalaisilla metsänomistajilla ja metsäammattilaisilla on ollut kyky kuunnella, oppia ja tarvittaessa muuttaa metsänhoidon käytäntöjä.

Tästä olemme saaneet hyviä esimerkkejä muun muassa monimuotoisuuden suojelusta Metso-ohjelmassa, talous­metsien luonnonhoidon käytäntöjen kehittämisessä sekä halukkuudesta lisätä lahopuuta talousmetsiin. Tätä työtä ja dialogia kannattaa jatkaa.

Viimeaikaista metsä­keskustelua läheltä seuranneena on herännyt huoli keskustelun kärjistymisestä. On vaikea ymmärtää puheita, joiden mukaan Suomessa tehdään avohakkuita, kun ei mitään muuta ymmärretä, saati väitteitä siitä, että Suomen metsät olisivat puupeltoja.

Suomalaiset metsät ovat omistajiensa silmäteriä ja myös metsäammattilaisille aitoja ylpeyden aiheita. Luontomme tarjoaa virkistystä suomalaisille, mutta myös ihastuttaa maailmalla ja houkuttaa turisteja.

Metsissämme on mitä näyttää – ihan toisin, kuin plantaasimaisilla puupelloilla.

Toimintakulttuurin kehittäminen ja toimintamallien muuttaminen lähtevät ihmisistä. Muutoksen edellytys on, että yhteistyötä tekevät ihmiset ja organisaatiot arvostavat toisiaan ja ymmärtävät riittävän yhteisellä tavalla muutoksen tarpeellisuuden.

Metsää omistavia suomalaisia on yli puoli miljoonaa ja metsäammattilaisiakin useita tuhansia. Muutokset metsissä edellyttävät yhteistyötä heidän kanssaan.

Yhteistyön käynnistämiseen on monia tapoja. Huolellinen perehtyminen nykyiseen toimintaan, toteuttajiin sekä tekemisen taustalla oleviin kysymyksiin kannattaa.

Metsiemme julkinen mollaaminen tai metsäomistajien ja metsäammattilaisten osaamisen tai ymmärryksen väheksyntä eivät edistä mitään hyvää.

Asiat, joissa toivotaan kehitystä kannattaa nostaa esille. Dissaaminen ei vie asioita eteenpäin, rakentavat sparraajat sen sijaan voivat muuttaa maailmaa paremmaksi.

Yhteistyössä on mahdollista rakentaa metsäalalle Metso-­ohjelman kaltaisia menestys­tarinoita jatkossakin.