Kasvattaisitko tänä kesänä lavapumppuja vai zucchineja? – Kurpitsojen lajikirjo on mahtava

Kurpitsat ovat lähtöisin Pohjois-Amerikasta, jossa niitä on viljelty jo kymmenentuhatta vuotta sitten. Vielä nykyisinkin kasvilla on suuri rooli amerikkalaisissa perinteissä. Suomessa oransseja jättiläisiä on kasvatettu noin sadan vuoden ajan, mutta vasta viime vuosina niiden suosio on lähtenyt todelliseen nousuun.

Varsinkin aiemmin oli tapana istuttaa kurpitsa kasvamaan kompostikasan päälle. Lämpimänä muhiva komposti tarjosikin kurpitsalle oivalliset kasvuolot. Nimi pumppu lainattiin käyttöön ruotsin kurpitsaa tarkoittavasta sanasta pumpa.

Harsosta rakennettu teltta tuo kurpitsantaimille ­tarpeellista suojaa alkukesän kylmyydeltä. Kuva: Säde Aarlahti

Kaikkein ihanteellisimmat kasvuolot kurpitsoille saavutettiin istuttamalla ne lasikattoisiin kasvilavoihin. Satokasveista tuli siten lavapumppuja. Tällä nimellä kurpitsan kasvatusohjeita saattaa vieläkin löytää vanhoista 1930- ja 1940-luvun puutarhakirjoista.

Nykyisin puutarhoissa kasvatetaan talvilajikkeiden rinnalla yhä useammin myös kesäkurpitsoja, joita hienommin kutsutaan niiden italialaisella nimellä zucchini. Cucurbita-suvun lajikkeissa riittääkin runsaasti valinnanvaraa. Yhteistä kaikille kurpitsoille on energinen kasvu ja suuri satopotentiaali.

Valkeita kiekkokurpitsoja kutsutaan myös lentäviksi lautasiksi tai ufoiksi. Taustalla hokkaidokurpitsoja. Kuva: Säde Aarlahti

Jotta kurpitsa ehtii kypsyttää satonsa kesän ja syksyn aikana, kannattaa sen kasvatus aloittaa jo huhti–toukokuun vaihteessa. Suuret siemenet kylvetään kosteaan kylvö- tai taimimultaan aina 1–2 siementä jokaiseen ruukkuun. Kun taimet kasvavat esiin ja saavat kokoa, poistetaan taimista heikompi. Taimia esikasvatetaan sisällä yleensä kesäkuun alkuun saakka, tai kunnes maa ulkona on lämmennyt pysyvästi.

Ulkona kurpitsalle varataan valoisa ja tuulensuojainen kasvupaikka. Kasvualustasta kumpuava lämpö on kasvatuksen a ja o, joten maahan on hyvä muokata palanutta karjanlantaa, puutarhakompostia tai olkipehkua. Maa on myös hyvä kalkita, sillä maan pH-arvon tulee kurpitsaa varten olla 6,5–7. Runsain orgaaninen aines kasataan kasvualustan pohjalle. Lähimmäs taimen juuria lisätään peruslannoitettua multaa tai turvetta.

Myskikurpitsa on päärynänmuotoinen kovakuorinen talvikurpitsa. Kuva: Säde Aarlahti

Istutuksen jälkeen tainta kastellaan säännöllisesti, jotta juuret pääsevät hyvään kasvuun. Ensimmäisen kuukauden aikana kurpitsa kasvattaa yksinomaan lehtiä, mutta heinäkuun koittaessa ilmestyy lehtihankoihin myös kukkia ja hedelmiä. Hedelmien kehittymisen voi varmistaa pölyttämällä emikukat itse, sillä vaikka kurpitsan kukat ovat kookkaita, ne eivät aina tunnu houkuttelevan pölyttäjiä.

Kesäkurpitsojen sato on pehmeäkuorista, ja se käytetään tuoreeltaan. Kovakuoriset talvikurpitsat sen sijaan voidaan korjata varastoon vasta myöhään syksyllä, juuri ennen pakkasten tuloa. Ne säilyvät kellarissa moitteetta usein vähintään kuukauden, joskus kaksi, kolmekin.

• Kotipihalla voi kasvattaa sekä kesäkurpitsoja että varastointia kestäviä talvikurpitsoja. Viime vuosina ovat yleistyneet myös satoisat pikkutalvikurpitsat, joiden maku on täyteläinen ja hieman pähkinään vivahtava.
• Kesäkurpitsa (Cucurbita pepo) Kesäkurpitsalajikkeiden hedelmät korjataan nuorina, jolloin niiden sisus on pehmeää ja säikeetöntä. Lajikkeita on saatavilla runsaasti. Jos haluat kasvattaa kesäkurpitsaa ruukussa tai lavassa, valitse pensasmaisesti kasvava vaihtoehto.
• Spagettikurpitsa (C. pepo) Satoisa, köynnöstävästi kasvava kurpitsa, jonka hedelmäliha muistuttaa keitettynä rakenteeltaan spagettia. Sato käytetään kesäkurpitsan tavoin syksyn sesongin aikana.
• Kiekkokurpitsa (C. pepo) Laakeita hedelmiä kasvattavia kesäkurpitsan lajikkeita. Sadon määrä ei kenties nouse aivan perinteisten kesäkurpitsojen tasolle, mutta lentävien lautasten kasvatus riemastuttaa etenkin lapsia.
• Hokkaidokurpitsa (C. maxima) Japanilainen, satoisa talvikurpitsa, jota on pitkään kasvatettu muun muassa Keski-Euroopassa. Nyt hokkaidon suosio on laajentunut Suomeenkin. Hedelmäliha on makean pähkinäistä ja hyvin kiinteää.
• Myskikurpitsa (C. moschata) Jättiläispäärynän muotoinen, kovakuorinen talvikurpitsa, jonka hedelmäliha on oranssia ja makeaa. Sopii hyvin esimerkiksi keittoihin ja kurpitsapiirakkaan. Vaatii runsaasti kasvutilaa. Versot saattavat kasvaa jopa 4-metrisiksi.
• Jättikurpitsa (C. maxima) Kasvuvoimainen laji, jonka hedelmät voivat painaa kymmeniä kiloja. Suomen­ennätyskurpitsa vuodelta 2012 painoi yli 700 kiloa. Jättikurpitsoista valmistetaan myös syksyksi halloweenlyhtyjä. Hedelmäliha sopii säilökkeisiin ja leivontaan.
• Koristekurpitsa (eri Cucurbita-lajikkeita) Pieniä, värikkäitä koristehedelmiä kasvattava köynnös. Koristekurpitsan voi tukea myös säleikköön, jolloin hedelmät saavat tasaisesti aurinkoa. Koristelajikkeiden hedelmäliha ei sovi syötäväksi.