Kiinteä laajakaista on kiinteä syystä

Kuvittele, että vesijohto­verkkoa rakennettaisiin siten, että jokaisella olisi pihassa edelleen oma kaivo. Vesilaitos ohjaisi verkoston kautta vettä kaivoon, josta vesi pumpattaisiin omalla pumpulla kiinteistön sisäverkkoon.

Kuulostaa kömpelöltä ja tehottomalta, eikö niin? Tietoliikenneverkkoa rakennetaan usein edelleen tällä logiikalla. Alueen lähelle tuodaan kuituverkkoon kytketty mobiilitukiasema ja tarjotaan langatonta laajakaistaa lähialueelle.

Kun langatonta laajakaistaa viedään näin kiinteään käyttöpaikkaan, jätetään kuidun koko potentiaali hyödyntämättä. Samalla viedään mobiililaajakaistan kapasiteettia liikkuvalta laajakaistalta, jossa sitä aidosti tarvitaan.

Mobiililaajakaista on liikkeellä ollessa ylivoimainen. Kiinteään käyttöpaikkaan se ei ole taloudellisin tai järkevin ratkaisu. Satoja euroja maksava vastaanotin on usein välttämätön ja vaatii aika ajoin päivittämistä. Laadullisesti mobiililaajakaista jää kauas valokuituyhteyden taakse, vaikka moni vannoo mobiililaajakaistan nimeen ja uskoo sen riittävän.

Pikkuhiljaa parantuneet mobiiliyhteydet ovat saaneet meidät kuvittelemaan, että nopeus on riittävä, vaikka yhteys välillä pätkii eikä nopeus ole sitä mitä on luvattu. Kuluttajien kannalta on tärkeää keskustella, millaista nopeutta verkko todellisuudessa tarjoaa.

Mobiiliyhteyden toimiminen riippuu paitsi lähellä olevista puista, kalliosta, rakennuksista ja muusta ympäristöstä, myös siitä, onko samassa tukiasemassa muita käyttäjiä. Viikonlopun palvelu­taso voi olla ihan eri kuin hiljaisen arkipäivän.

Langaton mobiililaajakaista kiinteässä käyttöpaikassa on kuin kaivoon kannettua vettä – sitä ei pitäisi milloinkaan verrata kuitutekniikalla toteutettuun kiinteään laajakaistaan. Kuluttajien harhaanjohtamisen saisi viimein lopettaa.

Viikonlopun palvelutaso voi olla ihan eri kuin hiljaisen arkipäivän.