Ministeri Krista Kiuru jätti Ylen rahoituksen eduskuntaryhmien ratkottavaksi. Kotitalouskohtaisessa rahoitusvaihtoehdossa yksin asuvat maksavat yhden hengen tuloista samansuuruisen maksun kuin minkä kahden tulonsaajan kotitaloudet maksavat yhdessä.
Kotitalouskohtaisuus asettaa
kotitaloudet eriarvoiseen
asemaan ilman kunnon
perusteita. Yksin asuvat
käyttävät viestimiä mitä todennäköisemmin vähemmän kuin kahden aikuisen kotitaloudet.
Yksin asuvista 41 prosenttia sijoittuu kahteen alimpaan tuloluokkaan, kahden hengen kotitalouksista 13 prosenttia (Tilastokeskus 2008). Kotitalouskohtainen mediamaksu lisäisi ryhmien välisiä hyvinvointieroja.
Verotuksemme perustuu henkilökohtaisuuteen.
Siksi myös veronluonteisten maksujen tulisi olla henkilökohtaisia.
Käytäntönä näyttää kuitenkin
olevan vähennysten henkilökohtaisuus, jolloin kahden hengen kotitalous saa vähennyksen kaksi kertaa ja toisaalta maksujen kotitalouskohtaisuus, jolloin yksin asuva maksaa saman verran kuin kahden hengen talous.
Aikuisuuteen ja henkilökohtaisuuteen perustuva Yle-maksu olisi yksin asuvia kohtaan oikeudenmukaisempi ratkaisu budjetti vaihtoehdon lisäksi.
Television ohjelmakorttimaksuun perustuva järjestelmä sen sijaan jatkaisi nykyiseen
televisiolupakäytäntöön liittyviä epäoikeudenmukaisuuksia.
Erityisesti eduskunnan
tehtävänä on huolehtia
kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta ja löytää päätöksilleen asialliset perusteet. Valitettavan usein päätöksiin, joihin perhepolitiikka ei kuulu, se nostetaan esille.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.