Nallen julmistelu ei jäänyt sanahelinäksi - sopimusjärjestelmän horjutus alkoi metsäteollisuudesta

Metsäteollisuus ry jatkoi tämän kuun alussa rakenteellisia irtiottojaan ja ilmoitti, ettei se enää neuvottele työehtosopimuksista työnantajien edustajana. Jo aiemmin järjestö erosi työnantajien keskusjärjestöstä EK:sta.

Metsäteollisuuden linjaus oli kova veto, mutta enteitä suunnasta on ollut. Päätöksestä paistaa UPM:n hallituksen puheenjohtajan Björn "Nalle" Wahlroosin kädenjälki. Hän on arvostellut työehtosopimusten yleissitovuutta kovin sanoin, muun muassa MT:n haastattelussa viime vuonna.

"Se tulee joka tapauksessa kaatumaan, joko taloudellisten realiteettien, perustuslain tai EU:n johdosta", Wahlroos sanoi yleissitovuudesta tuolloin.

Julmistelu ei jäänyt pelkäksi sanahelinäksi, vaan yleissitovuus pantiin lahtiin kotipesässä. Metsäteollisuus ry:n kovassa ytimessä näyttää olevan selvät sävelet siitä, miten työehdoista jatkossa sovitaan.

Järjestelyjähän on tietysti suunniteltu jo pitkään. UPM – kuinka ollakaan – ennätti viime viikolla kertomaan, että se pestaa Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtajan Jyrki Hollménin omille palkkalistoilleen. Seuraavana rekrytointiapajilla kävi Stora Enso. Järjestön tes-osaajat siirtyvät avainyritysten palvelukseen.

Jättiyritykset eivät enää tarvitse keskusjärjestöä työehdoista sopimiseen, mutta miten uudessa maailmanjärjestyksessä pärjäävät ne osapuolet, joilla ei ole jättien voimaa?

Uusi asetelma pakottaa ainakin työntekijöiden ammattiliitot miettimään omaa rooliaan. Vanhat kuviot eivät enää toistukaan totutulla tavalla. Miten jäsenten etuja pystytään ajamaan, jos selkänojana ei enää ole liiton neuvotteluvoima ja valtakunnallinen lakkokortti Helsingin-pöydässä?

Paperiliiton hallitus linjasi jo, että työntekijöiden puolella työehdoista neuvottelee jatkossakin joka tapauksessa ammattiliitto.

Tämäkään asia ei ole ihan kirkossa kuulutettua. Kun sekä mekaanisen että kemiallisen metsäteollisuuden tehtaat seisahtuivat viime keväänä tes-umpisolmujen aiheuttamien lakkojen seurauksena, liittoihin kuulumattomat työntekijät herättelivät julkisuudessa kriittistä keskustelua lakkoilusta. Samassa yhteydessä uutisoitiin tehtaista, joissa iso osa työntekijöistä ei kuulunut liittoon.

Yksi harmin aihe poistui kuitenkin Metsäteollisuuden linjauksen myötä. Yksityiset sahat joutuivat työtaistelutoimien kohteiksi, vaikka heillä ei olisi ollut osaa eikä arpaa tes-neuvotteluissa – vain harva saha on jäsenenä sellu- ja paperiyhtiöiden komentamassa Metsäteollisuus ry:ssä. Sahat istuivat veneessä ilman airoja samalla tavalla kuin maan hallitus.

Nyt saavat alan työnantajat olla neuvotteluosapuolina sydämensä kyllyydestä. Miten se tapahtuu, sitä ei metsäteollisuuden pk-yritysten osalta tiedä vielä kukaan. Onneksi nykyiset sopimukset ovat vähintään vuoden voimassa: valmistautumisaikaa on jäljellä.

Entä paraneeko metsäteollisuuden peräänkuuluttama kilpailukyky uuden sopimisjärjestelyn myötä? Pistävätkö ammattiliitot yhä tukilakoilla tehtaat, kuljetukset ja satamat kiinni, jos yhdessä yrityksessä neuvottelut ajautuvat umpisolmuun? Lähdetäänkö yksittäisen yrityksen neuvotteluongelmien vuoksi valtakunnansovittelijan toimistoon?

Vastauksia ei taida kenelläkään olla, mutta arkkitehti-Nallen kristallipallosta löytyisi epäilemättä ennuste.