Lukijalta: Hyvinvointialueiden lopputulos ei ollut yllätys

Hyvinvointialueilla ihmetellään, miksi palvelut keskitetään maakunnan keskuskaupungin asukkaille, vaikka kaikille olisi pitänyt olla täysin selvää, mitä tapahtuu kun kunnille suunnattu valtion sote-rahoitus siirretään maakunnille. Vanhassa sote-järjestelmässä valtion tukemat palvelut keskittyivät kuntien keskustaajaman asukkaiden läheisyyteen. Ei voi olla yllätys, että hyvinvointialueilla palvelut keskitetään maakunnan keskuskaupunkiin.

Kansalaisten alueellisen tasa-arvon näkökulmasta katsottuna vanha järjestelmä oli ainakin kymmenen kertaa parempi kuin uusi.

Terveydenhuollossa henkilöstön kustannukset ovat ylivoimaisesti suurin menoerä, ehkä 90 prosenttia. Tässä mielessä toimintatiloista säästäminen ei ratkaise ongelmia. Tehokkain keino on henkilöstön motivaation parantaminen ja turhan byrokratian riisuminen työrutiineista, vaikka tietosuoja ja potilasturvallisuus ovatkin aina hyviä tekosyitä, joihin on helppo vedota.

Palvelujen siirto maakunnan keskuskaupunkiin tarkoittaa käytännössä, että syrjäkuntien ja yksityisten omistamien kiinteistöjen hinnat romahtavat. Miten tämän jälkeen sote-ammattilaisilla on varaa muuttaa maakunnan keskuskaupunkiin? Hyvinvointialueiden säästötalkoissa on kyse osaoptimoinnista, joiden summa on yleensä katastrofi.

Kustannusten nousu palkkaharmonisaation johdosta ei voi olla mikään yllätys, koska se tehtiin palkkoja nostamalla. Jostain syystä yksityisten palveluntuottajien resursseja ei osata hyödyntää, sekin nostaa kustannuksia. Myös valtio on kantanut oman kortensa kekoon rajoittamalla lääkäri­opiskelupaikkojen määrää lääkäriliiton toiveiden mukaan.

Yleensä raskas organisaatio luo palveluihin hitautta ja tulee kaikille kalliiksi. Hyvinvointi­alueiden piti laskea kustannuksia ja parantaa palveluiden tasoa, mutta kumpikaan väite ei näytä pitävän paikkaansa. Vanhan järjestelmän vuosikustannukset olivat noin 20 miljardia euroa, mutta uuden järjestelmän kustannukset arvioidaan nousevan 31 miljardiin euroon vuonna 2030.

Onneksi monet kansanedustajat ja valtuutetut ajattelevat myös koko yhteiskunnan ja kaikkien kansalaisten etua, siksi enemmistö­diktatuurin haitat eivät toivottavasti toteudu täydessä mitassa hyvinvointialueiden päätöksenteossa.

Olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä, siksi hyvin­vointialueiden ongelmat voidaan ratkoa vain opposition ja hallituspuolueiden yhteistyöllä.

Antti Roine

Ulvila