Yönkuningatar (Selenicereus grandiflorus) on vanha, majesteetillinen huonekasvi, joka kasvoi muun muassa isovanhempieni olohuoneessa. Harvinainen se taisi olla tuolloinkin, sillä kaktuksen kukkiminen oli aina suuri tapahtuma. Muistan, kuinka meidät lapsetkin joskus herätettiin keskellä yötä katsomaan suurta valkeaa kukkaa, joka oli avautunut piikkisten, mutkittelevien varsien keskelle. Kukka oli hieno, kaktus tuolloin mielestäni ei.
”Oikean” yönkuningattaren ohella koti-ikkunoilla on kasvatettu myös yönprinsessoja (S. pteranthus), joiden kukka muistuttaa yönkuningatarta, mutta sillä ei ole yönkuningattaren kaltaista, vahvaa, vaniljantapaista tuoksua. Kukkimattomina lajeja on vaikea erottaa toisistaan.
Yökaktukset ovat riippuvavartisia, kiipeileviä päällyskasveja. Ne ovat saaneet tieteellisen nimensä antiikin jumalatar Seleneltä, kuun jumalattarelta, koska kaktusten hohtava, suuri kukinto avautuu yöllä ja lakastuu aamun valjetessa.
Nykyisin yönkuningattaren pistokkaita jaetaan suurina aarteina puutarhaharrastajien keskuudessa. Myymälöistä niiden taimia ei juuri tapaa, sen sijaan joskus voi löytää myytävänä yönkuningattaren siemeniä. Vie kuitenkin vuosia, ennen kuin siementaimi kasvaa kukkivaan ikään.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.