Kuntauudistus on silmänkääntötemppu

Kataisen hallituksen suunnittelema kuntauudistus on kaksijakoinen, toisille se antaa ja toisilta se ottaa.

Suunnitelmassa vahva peruskunta muodostetaan vahvimman ympärille. Pelkistäen voimme sanoa, että raha keskittyy, julkiset palvelut keskittyvät, päätöksenteko keskittyy ja lopuksi keskittyvät myös kaupalliset palvelut.

Isänmaallisuuden nimissä maahamme ollaan kovalla kiireellä muodostamassa suurkuntia ja toisaalle sadoittain haamukyliä, joista palvelut ja asukkaat ovat joutuneet lähtemään. Näitä asukkaista tyhjennettyjä aavekyliä voi käydä ihastelemassa naapurissa, itärajan takana.

Haluammeko me suomalaiset tämän toteutuvan meilläkin? Minä en halua.

Kuntauudistus siis vahvistaa ”keskuskunnan” palveluja reuna-alueiden kustannuksella. Palvelut kyllä löytyvät omasta kunnasta, kuntien pääministeri sanoo, mutta monessa tapauksessa hyvin kaukaa. Silmänkääntötemppu?

Valtiovarainministeriön painelaskelmiin vedoten tämä kaikki on välttämätöntä. Onko? Vaikka koko Pohjois-Suomi olisi samaa kuntaa Joensuu–Oulu-akselia myöten, huoltosuhde ei alueilla muutu.

Mistäköhän johtuu, että 50–80-luvuilla rakennettua Suomea ei nyt pystytä ylläpitämään? Rahaa on enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta julkinen sektori näivettyy ja keskittyy. Olisikohan verotuksella osuutta tässäkin asiassa? Veronkevennyspolitiikka aiheuttaa kestävyysvajeen!