Vain romaanikirjailijat ja runoilijat ovat pystyneet kuvaamaan julmaa vieraantumista maaseudusta. Kun ihastuksella katselee Mikko Välttilän tekstiä ja ajattelua hänen esikoisteoksensa esittelyssä (MT 5.10.), joutuu kysymään, onko meillä mahdollisuutta kirjoittaa maatalouden historiaa oikeasti.
Onhan meillä hyviä ja päteviä teoksia, mutta onko kukaan tutkija uskaltanut käydä käsiksi siihen aineistoon, joka kertoo vuosikymmeniä jatkuneesta viljelijöiden massiivisesta parjaamisesta eli ”vainojen historiasta”. Viljelijäin toimeentulo ja heidän parjaaminen oli kaikkien vaalitaistelujen pääkysymys. Kestoparjatut ovat maanviljelijä ja Urho Kekkonen.
Muistan, että kotiseutuni halki virtaavan joen rantapelloilla oli ainakin 64 maidontuottajaa. Nämä perheviljelmät hoitivat kierrätyksen niin hyvin, että joen vesi oli aina juomakelpoista, mutta minkä hirmuisen herjauksen nämä ”turpeeseen sidotut” joutuivatkaan kokemaan.
Eivätkä nyt maatalouden tehostumista moittivat koskaan kysy niiltä herjaajilta, oliko viisasta ajaa yli miljoona ihmistä pois luonnonmekanismeissa taidolla hoidetuilta tiloilta pysyvään puolen miljoonan työttömyysarmeijaan.
Mikko Välttilän teos on kuin taivaanlahja tähän ummehtuneeseen luontovihamieliseen ilmapiiriin. Suomi voisi käyttää Välttilän kykyä kirjoittaa ja nähdä tutkimustyöhön, jossa kerättäisiin kaikki viljelijäväestöstä lausutut herjat samojen kansien väliin. Tämä siksi, että jos ruoka loppuu, ei viljelijöitä syytetä ja tuomita kuolemaan nälkäkriisissä, kuten kaikissa nälkäsodissa on tehty.
Antakaa riittävä tutkimusapuraha ja Mikko Välttilä töihin, niin totuus tulee vihdoinkin julki. Kiitos Maaseudun Tulevaisuudelle. On mieltä rohkaisevaa, että on vielä yksi lehti, joka ei vaieten kuuntele maanviljelijäin parjaamista.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.