Hallitus väittää, että Suomessa on liian paljon kuntia ja kunnat ovat tehottomia niiden pienuudesta johtuen. Suomessa on nyt 362 kuntaa, Ranskassa 37 000, Saksassa 3 700, Sveitsissä 2 700, Norjassa 430 ja Ruotsissa 296 kuntaa. Väite siis, että Suomessa on muuhun Eurooppaan nähden liian monta kuntaa, tuntuu hyvin horjuvalta.
Suurten kuntien tehokkuudesta tai tehottomuudesta on myös tilastollista tietoa. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan pitää perusopetuksen kustannuksia vuodessa yhtä oppilasta kohden.
Vuonna 2010 Helsingissä maksoi yhden oppilaan kouluvuosi 9 500 euroa, yli 100 000 asukkaan kaupungissa vastaava luku oli 8 600 euroa ja 10 000–20 000 asukkaan kunnissa kustannus oli 7 500 euroa. Iisalmessa luku oli, 22 200 asukasta, 7 300 euroa.
Hallitus väittää, että tehokkuutta saadaan lisää suurentamalla kuntayksiköitä, mutta luvut osoittavat perusteet ontuviksi. Uudistuksia onkin tästä näkökulmasta syytä katsoa toisesta näkökulmasta ja toteutettava toisesta suunnasta kuin hallitus nyt kaavailee.
Uudistusten näkökulma karttahahmotelmien sijaan tulee perustua taloudellisiin faktoihin, palvelujen läheisyyteen sekä inhimillisyyteen. Kukaan tuskin haluaa isontaa luokkakokoja ja pienentää tuntikehyksiä.
Suurimmat menoerät kunnille koostuvat sosiaali- ja terveyspalveluista, kunnasta riippuen 60–80 prosenttia kuntien menoista. Sen uudistaminen pitää tehdä ennen kuntakartta himmeli puheita, jotka eivät perustu muuhun kuin runsaaseen keskittämisideologiaan ja pääkaupunkiseudun kirjoituspöytien takaa tapahtuvaan tarkasteluun.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus pitää saada rakennettua yhden luukun periaatteelle. Tähän THL:n pääjohtaja Pekka Puskalla on hyvin terveitä ajatuksia.
Uudistukset vaativat enemmän käytännön tietoa, ihmisten kuuntelua kuin hallitusten teoria naisten ja miesten fiktio höpötyksiä.
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.