Viljelyn aloittaminen on vaikeaa

Liiallinen EU-määräily pitäisi ottaa esille. Olen seurannut kauan tätä maanviljelijöiden tuskaista taivalta viljelyn parissa, kun paperitöiden määrä kasvanut 10-kertaisesti Euroopan unioniin liittymisen myötä.

Euroopan unionin herrojen pitäisi itse tulla kokeilemaan, miltä tuntuu, kun niskaan syydetään kaiken maailman käskyjä, kunnes tila ja viljelijä ovat konkurssin partaalla. Moni maanviljelijä on todennut tämän saman asian.

Mielipiteeni on, että jos EU-määräilyä rajoitettaisiin edes hieman, maanviljelijät olisivat iloisempia ja innostuneita työhönsä.

Meijerit ovat taatusti laatineet taulukoita aiheesta. Maidontuottajat ovat vähentyneet selvästi Euroopan unioniin liittymisen vuosina 1998–2002. Kaikkein vaikeinta taitaa olla maidontuotannossa, johon sisältyy paljon erilaisia kriteerejä.

Kaiken lisäksi nykyiset, uudet maatalouslait ovat kiristyneet näinä vuosina. Yhä enemmän rakennetaan 100–400 lehmän navetoita ja lainaa pyydetään miljoonia euroja. Eihän edellä mainitun kokoisessa karjassa ole edes mahdollisuutta pitää huolta eläinten yksilöllisistä tarpeista ja asioista.

Minä itse korostan näin karjaihmisenä lehmien yksilöllistä kohtelua sekä päivittäistä eläinten tarkkailua. Tällaiset isot projektit eivät tule menestymään. Voin vaikka lyödä vetoa, ettei niitä lainoja, joita anotaan isoihin rakennusprojekteihin, saada maksetuksi. Tietysti rahoittaja arvioi kannattavuutta, riskejä sekä tulevaisuuden mahdollisia ongelmia.

Viljelijä, joka rakennuttaa esimerkiksi ison 200 lehmän pihaton, tulee väsymään ennen pitkää byrokratian syövereihin ja pian on viljely loppusuoralla ja talous retuperällä.

Maanviljelijöiden taakka putoaisi harteilta, jos helpotettaisiin maatalouslakeja ja nuoret voisivat hyvällä tuurilla innostua viljelemisestä sekä maidontuotannosta.

Nykyään on niin vaikeaa edes aloittaa maanviljely, kun on tiukat lainsäädännöt, jotka määräävät tahdin sekä suunnan. Ehdotan, että herrat miettisivät kaksi kertaa ennen kuin iskisivät leimansa papereihin.