Suomen hoidettava turvallisuuspolitiikka itse

Venäjän puolustusministeri käytti kovaa kieltä Suomea kohtaan. Syynä tähän oli Suomen, Ruotsin ja Yhdysvaltain toukokuussa Washingtonissa allekirjoitettu puolustus­yhteistyön aiesopimus. Sopimus mahdollistaa täyden osallistumisen Naton sotaharjoituksiin. Vastineeksi Nato sai pääsyn Suomen ilmatilaan ja aluevesille.

Venäjän turvallisuus­politiikassa Nato on Venäjän vihollinen. Venäjän mielestä Suomi on Naton kainalossa. Suomi saattaa olla Venäjän turvallisuuspolitiikassa jonkinlainen vihollinen.

Suomella ei ole turvatakuita Naton osalta. Meidän on tiukan paikan tullen hoidettava turvallisuuspoliittinen suhteemme Venäjän kanssa kahdestaan.

Venäjä tulee lisäämään sotilaallista voimaa meidän rajan läheisyyteen. Toden­näköisesti nämä tuovat huippu­modernit Iskander-­ohjukset rajan tuntumaan. Niiden ohjusten kantama on 500 kilometriä, ja ne yltävät jokaiseen Suomen kolkkaan. Ne voidaan varustaa ydin­kärjillä.

Venäjän ja Naton mahdollinen sotilaallinen konflikti tai jopa sota koskettaa meitä heti. Olemme syvän Nato-suhteen seurauksena ensilinjassa ja mahdollisen iskun kohteena.

Meillä puhutaan, että mahdollisten apujoukkojen maahan kutsumisesta päättää Suomi itse. Se vaan ei ole niin. Jos suurvalta katsoo, että sen intressit edellyttävät tunkeutumista pienen maan alueelle, se tekee sen. Historia on siitä täynnä esimerkkejä. Nato tulee tänne, jos se niin päättää.

Meillä on lähimenneisyydessä kipeä kokemus suur­vallan omavaltaisesta toiminnasta. Syksyllä 1940 Saksa pyysi lupaa kuljettaa lomalaisia Suomen kautta Norjaan. Suomi suostui pyyntöön.

Tosiasiassa saksalaiset joukot tulivat Lappiin ja hyökkäsivät sieltä Neuvostoliiton puolelle.

Suomi ilmoitti olevansa puolueeton, mutta Neuvosto­liitto ei siihen uskonut, kun Suomen puolelta hyökättiin sen kimppuun. Sodan seurauksena meinasi mennä meidän itsenäisyys.

Meidän hallitus on näköalaton ja historiaton. Nämä leikkivät tulella, mutta heistä ei ole sen sammuttajaksi, jos tuli roihahtaa palamaan.