Karhuemon vapauttaminen rautavarpaista

Katsoin lauantaina 9.10. sattumalta alueellisia uutisia Itä-Suomesta. Siinä kuvattiin karhuemoa kolmen pienen pennun kanssa ja todettiin, että emolla on edelleen etu­jalassaan rautapyydys. Oletin, että se asia on jo hoidettu kuntoon. Edelleen todettiin ajatus nukuttaa karhu nuolella.

Karhuystävänä olen ehdottomasti samaa mieltä. Karhuemoa ei saa ampua, mikä olisi silloin pentujen kohtalo. Olen kirjoittanut tähän lehteen monta susieläinartikkelia. Olen vastustanut laillisin perustein susieläinten niin sanottua pannoitusta metsästämällä helikopteria käyttäen, sen laittomuuksien vuoksi.

Olen lentänyt yli 60 vuotta ja metsästänyt yli 65 vuotta. Metsästän edelleen, mutta en halua opettaa ”sorsaa uimaan”. Jos minulta kysyttäisiin, kuinka karhuemo nukutetaan nuolella, tekisin sen seuraavasti ja laillisesti.

Ensiksi tekisin sopimuksen luotettavan helikopteriyrittäjän kanssa ja kehottaisin häntä seuraavaan menettelyyn. Hakisi ilmailuhallinnolta, nykyisin Trafi ilmailu, poikkeusluvan seuraaviin asioihin: Luvan ”erityislaatuisiin lentoihin” kyseistä tehtävää varten. Korkeuden alitusluvan ja ladatun nukutusaseen käyttöluvan ilma-aluksessa. Kyseinen toiminta on metsästystä ja vaatii siksi ”metsästysluvan” alueen metsästysoikeuden omistajalta.

Edelleen ilmailumääräys (OPS M1-6) määrää, että ilma-aluksella ei saa laskeutua muualle kuin määrätylle lentopaikalle ilman maanomistajan ennakkolupaa. On selvää, että tässä tapauksessa sitä ei voida hakea, mutta sanotaan myös, että ”hätä ei lue lakia”. Tässä on hätä pelastaa karhuemo ja sen pennut.

Karhun tainnuttua on apujoukkojen päästävä irrottamaan raudat ja lääkärin annettava nukutuksesta poistava lääkitys. Siis kopteri laskeutuu lähistöllä sijaitsevaan sopivaan aukkoon. Jos ja kun niin tapahtuu, on parasta, että toimintaa valvova poliisi selvittää laskupaikan omistajan ja käy selvittämässä tilanteen omistajalle.

Uskon varmasti, että niin sydämetöntä maanomistajaa ei ole, joka nostaisi siitä syytteen.