Jokapäiväinen leipämme öljyn varassa

MT:n pääkirjoitus 24.7 otsikoi "Ruokaturvasta pitää olla huolissaan". Kirjoitus nosti esiin Suomen ruokatuotannon näivettymisen ja huolen siitä, että ulkoa tuotu ruoka saattaa loppua kuin kanan lento.

Kotitalouksien ruokamenojen todettiin pidemmän aikaa jo pienentyneen ja ruuan hinnan meillä olevan pohjoismaiden halvinta.

Asiaa koko kirjoitus. Mutta miksi tähän on tultu?

Koko ruuantuotanto perustuu fossiilienergian käyttöön. Siinä on selitys lähes kaikkeen maataloudessa tapahtuneeseen muutokseen.

Ennen hevoset ihmisjoukoin raatoivat saaden ruuan pöytiin. Nyt jättimäiset koneet vähällä ihmismäärällä hoitavat homman.

On kuitenkin muistettava, että yhden ruokakalorin tuottamiseen länsimaissa tarvitaan kymmenen kaloria fossiilienergiaa. Toisin sanoen me syömme öljyä, ja kääntäen, ilman öljyä emme syö!

Lannoitteet tehdään hiilivedyistä, peltotyöt, kuivatus, kuljetus, jalostus, pakkaus, ruuan varastointi – kaikki on fossiilienergian varassa. Huolissaan pitää olla tästä äärellisestä resurssista jota käytämme kuin se olisi ääretöntä.

Maailman kiihtynyt väestönkasvu on seurausta halvan ja helpon öljyn käytöstä, mutta pian äitiluonto ottaa ohjat käsiinsä. Pitää muistaa, että perinteisen öljyn tuotantohuippu ohitettiin kymmenisen vuotta sitten ja uudet öljylöydöt ovat vuositasolla mitättömät verrattuna jatkuvasti kasvaneeseen kulutukseen.

Onko Suomella varaa jatkossa ostaa tuota kalliimmaksi käyvää energiaa, ja kuka sitä on valmis myymään?

150 vuotta sitten maatamme koetteli suuri nälänhätä, jolloin kymmenesosa väestä kuoli nälkään. Monet kerjäsivät, osa varasti ruokansa.

Nyt meillä on leipäjonoja missä ylijäämäruokaa jaetaan heikompiosaisille – toistaiseksi! Kehottaisin jokaista lukijaa miettimään kulutustottumuksiaan ja lisäämään omavaraisuuttaan mahdollisuuksien mukaan tulevaan varautuen.

Poliitikot jauhavat hiilinieluista ja kikystä, vaan eivät puutu massaturismiin. Siinä tarvitaan paljon hiilinielua tasapainon saavuttamiseksi päästöjen suhteen luonnon kanssa.

Tulemme tarvitsemaan jäljellä olevia hiilivetyjä jokapäiväiseen leipäämme, ei mihinkään turhanpäiväiseen turismiin, moottoriurheiluun tai vastaavaan tuhlaukseen.