Koulutus antaa eväät elämään – edellisen hallituksen uudistus takaa koulutuksen varallisuuteen katsomatta

Lauantaina juhlitaan kouluvuoden päättymistä. Päivä on erityinen etenkin lukion ja ammatillisen koulutuksen päättäville nuorille, jotka ovat suorittaneet oppivelvollisuutensa ja saavat käteen tutkinnon. Takana on pitkä opintie. Nyt koko maailma on avoin!

Yksi viime hallituksen merkittävimmistä saavutuksista on oppivelvollisuusiän nostaminen 18 ikävuoteen. Samalla lukio ja ammatillinen koulutus muuttuivat maksuttomaksi.

On selvä, että pelkällä peruskoululla ei nykymaailmassa pärjää. Oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle takaa jokaiselle nuorelle paremmat eväät elämässä. Enää perheen varallisuus ei määritä, mihin nuori voi peruskoulun jälkeen suunnata.

Korkea koulutustaso ja sivistys ovat yhteiskuntamme kulmakiviä ja luovat hyvinvointia laajasti. Suomen tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä vähintään puolet nuorista suorittaisi korkeakoulututkinnon. Myös nykyisellä hallituksella on kunnianhimoiset visiot koulutustason nostamisesta. Puheet ja teot eivät kuitenkaan kohtaa.

Jotta yhä useampi voisi opiskella korkeakoulussa, tarvitaan lisää aloituspaikkoja. Nykyhallitus onkin lisännyt aloituspaikkoja, mutta niiden rahoitus on jäänyt puolitiehen. Uudet aloituspaikat ovat yhtä tyhjän kanssa, jos ammattikorkeakoululla tai yliopistolla ei todellisuudessa ole rahaa järjestää vaadittua lisäopetusta.

Sisäisesti rahaa on vaikea siirtää, sillä korkeakoulujen perusrahoitusta leikataan lähivuosina kymmenillä miljoonilla.

Jo aiemmin hallituksen sakset ovat iskeneet rajusti ammatilliseen koulutukseen. Tämä tarkoittaa yhä vähemmän lähiopetusta, mikä on kädentaitoja vaativissa ammateissa aivan kriittistä. Mitä hyötyä on kouluttaa ammattiin, jos opetus ei takaa riittävää taitojen oppimista?

Hallitus on kertonut suuntaavansa amisleikkaukset aikuisopiskelijoihin. Mutta ”mikä sinusta tulee isona” ei ole enää aikoihin ollut vain nuoria koskeva kysymys. Alati muuttuvassa työelämässä elinikäinen oppiminen käy koko ajan tärkeämmäksi.

Orpon hallitus on poistanut myös aikuiskoulutustuen, joka mahdollisti opiskelun ja osaamisen kehittämisen työelämässä oleville toimeentuloa vaarantamatta.

Kuntien valtionosuuksista puolestaan saksitaan 75 miljoonaa. Soten siirryttyä hyvinvointialueille nämäkin leikkaukset osuvat käytännössä suoraan koulutukseen.

Talousvaikeuksista kärsiville pienille kunnille valtionosuusleikkaukset tekevät erityisen kipeää. Kyläkouluja on entistä vaikeampi säilyttää kuntapäättäjien miettiessä talouden sopeutuskeinoja.

Jotta pystymme nostamaan koulutustasoa, mahdollistamaan laadukkaan koulutuksen kaikilla asteilla ja varmistamaan elinikäisen oppimisen, on suunnan muututtava.

Koulutukseen on satsattava. Koulutus on myös kestävä keino vahvistaa talouden tuottavuutta, sillä ilman osaamista ei synny innovaatioita.