Rottia, ryöstöjä ja rapistuvia kortteleita – inhorealismia vai totuus pääkaupungistamme?

Kuljen kohti keskustaa. Tyhjät liikehuoneistot ammottavat tyhjyyttään, pimeinä ja hämärinä. Liiketilan yläpuolella asumusten ikkunat puhuvat samaa kieltä. Pimeys kertoo hylätyistä huoneistoista.

Rotta vilistää jalkojeni edestä, se vipeltää kohti viemärinkantta, kääntyy äkkiä oikealle ja katoaa talon porttikongista roskakatokseen. Puistattava näky, kun näkee sen ensimmäisen kerran, toisella kerralla ihmettelee ja kolmannella kerralla jo toteaa, että onpas niitä paljon.

Näen vihdoin ihmisiä. He kulkevat ihmeellisesti etukenossa, kuin yrittäisivät saada käsillään selästä jotakin. Mitähän siellä on?

Vastaan tulevalla on käsi syvällä housuissa ja sormet tekevät vimmatusti työtä. Ihmiset kulkevat raapien itse itseään. Tarkemmin katsoen, iho on rikki, vereslihalla.

Käännän katseeni sivukujalle, siellä alaikäinen uhkaa toista nuorta teräaseella ja vie pojalta lenkkarit jalasta. Kolmas poika kuvaa tapahtumaa ja ilkkuu kengättömälle. No jopas on!

Ei, tämä ei ole kuvaus pimeästä pimeän keskiajan kaupungista vaan kuva, joka on välittynyt pääkaupungistamme Helsingistä viime aikoina.

Pääkaupunkimme keskusta on kuollut, koska liikkeet ovat muuttaneet pois keskustasta paremmille kauppakeskusmaille. Asuinhuoneistot ovat myymättä tai vuokraamatta, kun nousseet korot lopettivat asuntojen ostamisen.

Vuokralaisilla on nyt Helsingin hullut päivät, koska kukaan ei osta ylihintaista betoniläjää ja sitä yritetään hädässä vuokrata.

Rotat ovat vallanneet kaupungin. Niitä on enemmän kuin koskaan. Ihmisten taju roskaamisesta ja jäteastioiden käytöstä on vähentynyt ja ruokaa hävitetään jopa vessanpönttöihin.

Siitähän harmaaturkit tykkäävät. Pahimmillaan nuo viisaat kaupunkirotat kurkottavat samaisesta pöntöstä asuinhuoneistoon ja etsivät lisää nakerrettavaa.

Viime viikkoina on saanut lukea syyhystä, joka on levinnyt Helsingin seudulla epidemiaksi asti. Tuon loisen kutitus on niin ilkeää, että syyhyn saaneet käyttävät siihen hevosille tarkoitettua rasvaa. Toivottavasti toimii! Syyhy on ilkeä asuinkumppani.

Tämän kaiken lisäksi on alaikäisten ryöstely ja ryöstöistä kuvatut uhria halveeraavat videot yleistyneet huolestuttavasti. Helsingissä voi joutua ryöstetyksi merkkikenkiensä vuoksi.

Tähän kun lisätään tutkimus, jossa todetaan, että nuorten lukutaito on heikentynyt selvästi 2000-luvulla. Peräti 14 prosenttia nuorista ei pärjää arjessa lukutaidollaan. Ollaan jo aika lähellä pimeän keskiajan tunnelmia.

Kaiken edellä mainitun olen lukenut Helsingin Sanomista viime vuoden ja tämän talven aikana.

Onkohan kaikkien ihmisten pakkaaminen samaan paikkaan, keskitetysti keskittämällä sittenkään kaikista paras ratkaisu?

Vielä lopuksi pieni puolustuspuhe noille rakkaille siimähännille.

Kaupungit ja asutuskeskukset ovat luontaisia rotan elinympäristöjä. Toivottavasti rottien hävittäminen kaupungeista lopetetaan pian, koska rotathan kuuluvat kaupunkiin, aivan kuin sudet kuuluvat metsään. Niiden kanssa on opittava elämään!

Vessanpöntöstä asuinhuoneistoon edenneet rotat saa hävittää vain silloin, jos ne ovat todistettavasti nakertaneet koululaisten reppuja. Toivottavasti vain ihmistä uhanneet jyrsijät tapetaan.

Nuo siimahännät kuuluvat kaupunkiin ja ovat osa kaupunkiluontoa, ei ole hyvä, jos niitä silmittömästi rottahysteriassa lahdataan! Nautitaan ja opitaan myös kaupunkiluonnosta!

Kirjoittaja on teuvalainen maanviljelijä ja Elonkerjuu-yhtyeen kitaristi.