Miksi maahanmuuton kustannukset eivät liikuta?

Kun lehdessä julkaistiin uusimmat tiedot Kelan tukien valumisesta entistä enemmän maahanmuuttajille, tuli kohahdus. Olen todistanut vastaavaa useasti.

Kohahdukset kuitenkin loppuvat yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin. Vaikka julkinen talous on heikoissa kantimissa ja hallituskauden 10 miljardin toimet eivät ole jääneet keneltäkään huomaamatta, eivät maahanmuuton miljardit juuri liikuta. Kelan tilastoja julkaistaan säännöllisesti, maahanmuuton kustannuksista on olemassa perusteellista dataa, kansainväliset laskelmat eri Euroopan maista ovat hyvin samansuuntaisia.

Onko syy sama kuin miljardeissa muutenkin – eivät ne oikein aukea? Monet ymmärtävät kansanedustajien palkkiot ja taksikortit, mutta kun huomio pitäisi kohdistaa noin 90 miljardin valtionbudjetin suuriin osiin, hanskat tippuvat. Miljoona, miljardi – meneväthän ne sekaisin aika usein kansanedustajiltakin.

Koska maahanmuuton kustannus liikuttaa niin vähän, kenttä on auki poliitikkojen, lobbareiden, järjestöjen ja median narratiiville hyödyllisestä ja välttämättömästä maahanmuutosta. Tuo vuosikymmenet Suomessa juhlittu tarina ei ole totta.

Tosiasia on, että suomalainen yhteiskunta ja julkinen talous eivät kestä massamaahanmuuttoa kehittyvistä maista. Lopulta ihan riippumatta siitä, onko sen nimessä ”työ”, ”opiskelu”, ”suojelu” tai ”perhe”, jos kerran eurot näyttävät isoa miinusta.

Kustannus veronmaksajalle on valtava. Rasite hyvinvointiyhteiskunnalle on ylitsepääsemätön. Yhä suurempi osa sosiaaliturvasta ja yhä suurempi osa sotesta menee ulkomaalaistaustaisille. Hyvinvointirakenteemme on luotu erilaiseen maailmaan, sellaiseen, jossa työväkeä oli suhteessa muihin paljon enemmän kuin nyt, tulevaisuudesta puhumattakaan, erityisesti sellaiseen, joka oli suomalainen. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta.

Enää me emme elä sellaisessa. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta hoitaa, auttaa, hoivaa ja suorastaan paapoo koko ajan yhä enemmän muita kuin suomalaisia.

Perussuomalaisten vastaus on paitsi tiukka maahanmuutto- ja kansalaisuuspolitiikka, myös kansalaisuusperustainen malli. Siinä sosiaaliturva ja terveydenhoidon laajemmat palvelut on varattu vain kansalaisille. Vielä tämä on utopiaa, koska sille ei ole laajempaa poliittista kannatusta, mutta tulevaisuudessa se on välttämättömyys.

Entä sitten se maahanmuutto, joka ei ole sosiaaliperäistä vaan perustuu osaamiselle, työnteolle ja yhteiskuntaan integroitumiselle? Totta kai sellaista on. Sitä maahanmuuttoa haluavat kaikki muutkin Euroopan maat eikä Suomi ole kärjessä houkutteluvoimassaan.

Enemmän sellaista voisi kuitenkin saada samoin kuin muutakin hyvää, kuten vaikkapa laskemalla veroja, maksamalla parempaa palkkaa, huolehtimalla turvallisista kaupungeista ja laadukkaista kouluista.