Miljoona virkaa: Suonsilmäkkeelle vai suurimmalle saavutukselle?

Näin uudenvuoden alla on tapana pohtia ensi vuoden lupauksia. Joulun ja kuluneen vuoden morkkiksessa ruoskitaan itseä ja luvataan, että ollaan ensi vuonna parempia ja kaikin puolin pystyvämpiä.

Hienoa, että haaveita ja unelmia löytyy. Tässä mielentilassa nämä unelmat valitettavasti vain rakennetaan höllyvän ja pahanhajuisen suonsilmäkkeen päälle. Verrataan itseä kaikkiin asioihin, joita ei saanut tehtyä. Joihin ei pystynyt ja jotka omasta mielestä olisi pitänyt saada aikaiseksi. Ja kun oikein hampaat irvessä itseä ruoskii, ehkä ensi vuonna kaikki on toisin.

Mitäpä jos tämän sijaan ensin katsoisi rauhassa, rakkaudella ja lämmöllä kulunutta vuotta. Sen sijaan että muistelisi, mitä kaikkea kurjaa tapahtuikaan (kuten yleensä tapaamme tehdä), kirjoittaisikin ylös jokaiselta kuukaudelta huippuhetket, ihanimmat asiat, suurimmat saavutukset, ylitsepäästyt vaikeudet, eheytymiset, opitut kyvyt, oivallukset. Ja sitten tunnelmoisi, miten mahtava vuosi on itse asiassa ollutkaan.

Samoin kuin takaperin kävely harjoittaa kehoa ja muistia, takaperin muistelu harjoittaa mahtavasti mielen suunnistuslihastamme. Mitä haluat muistaa kuluneesta vuodesta? Mihin asioihin panostaa tarmosi?

Kun arvostamme itseämme ja kaikkia tämänvuotisia saavutuksiamme, nousemme tulevaan vuoteenkin paremmalla jalalla. Ja tästä mielentilasta voimme sitten ruveta valmistelemaan ensi vuoden huippuhetkiä ja suurimpia saavutuksia. Vaikka lupausten muodossa. Mitä luulet, kummasta perspektiivistä ne toteutuvat paremmin?