Masennuksen hoito on kriisissä

Ärsytyskynnykseni ylittyi luettuani psykiatri Jukka Kärkkäisen ja Liisa Hyssälän kirjoituksen (MT 12.6.), jossa he ylistivät Käypä hoito -suositusta. Entä jos suurin syyllinen eläkkeelle joutumiseen onkin juuri siinä?

Ensisijainen hoito lievään masennukseen tulisi olla terapia heti eikä kolmen kuukauden päästä, kuten nyt. Sen sijaan lyödään pilleri­resepti 15 minuutin vastaanoton jälkeen. Jopa teini-ikäisille lapsille määrätään esimerkiksi sydänsuruihin ja koulukiusaamisongelmiin näitä hirvittäviä aineita.

Lievät masennukset voitaisiin usein hoitaa oikea-­aikaisella keskustelun avulla. Pilleripainotteinen hoito aiheuttaa nuorille lääkehelvetin ja monet nuoruuteen kuuluvat toiminnot estyvät lääkkeiden käytön johdosta. Ymmärrän, että virheiden myöntäminen näinkin korkeassa asemassa on tuskallista, mutta se on tarpeen yleisen edun ja valtiontaloudenkin kannalta.

Masennuslääkkeestä johtuviin oireisiin määrätään yhä uusia lääkkeitä ja potilaan tilanne huononee koko ajan. Kaikki eivät oireita saa, mutta joillakin ne johtavat vuosien kärsimysten jälkeen täydelliseen työkyvyttömyyteen. Suurin osa näistä tapauksista voitaisiin estää riittävällä määrällä ammattitaitoisia terapeutteja.

Jopa Kela näyttää sinetöineen heidän kohtalonsa, koska sairauspäivärahan edellytys on ”hoitotasolla” oleva lääkitys.

Jos Kela saa vihiä, että olet vähentämässä lääkitystä, tuet loppuvat. Työkyvyttömänä menet lääkäriin, joka palauttaa hoitostatuksen Kelan edellyttämälle tasolle. Tästä seuraa uusia oireita ja entistäkin huonompi kunto.

Tällainen hoitokäytäntö tuottaa eläkeläisiä kuin liukuhihna! Arvioin, että jos uusien SSRI:n kaltaisten lääkkeiden määrääminen lopetettaisiin nyt, kuluisi ainakin viisi vuotta niiden aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen.

Ilokseni muutamat lääkärit ovat ilmoittaneet, etteivät enää määrää näitä lääkkeitä. Tarvittaisiin myös vieroitusklinikoita, jossa potilaita ohjattaisiin oikealla tavalla.

Vuosisatainen salailun kulttuuri lienee suurin syyllinen siihen, että mielenterveys­ongelmia pidetään häpeällisinä ja niistä puhutaan kuiskaillen. Tämä on luonut lääketehtaille tilan toimia ilman juuri minkäänlaista valvontaa ja tuottaa markkinoille lähes mitä tahansa. Psykiatria on niille kultakaivos. Mielenterveystyö tarvitsee vanhustenhoidon kaltaisen kansanliikkeen, jotta tilanne saadaan korjatuksi ihmisarvoiselle tasolle.

Psykiatrien tehtävä on huolehtia, että mielenterveystyö on laadukasta ja tieteelliset kriteerit täyttävää eikä lääketehtaiden satuihin perustuvaa. Ryhdistäytykää ja nostakaa tieteenalanne pseudotieteen suosta sille kuuluvaan arvoon muiden kunnioitettavien näyttöön perustuvien tieteenalojen kanssa.

Tällainen hoitokäytäntö tuottaa eläkeläisiä kuin liukuhihna!