Lukijalta: Vanhenevan puuston kasvu vähenee ja lahoava metsä muuttuu päästölähteeksi
Simo Hanneliuksen mukaan Petteri Taalaksen ja Markku Ollikaisen välisessä kiistassa vanhan metsän hiilensidonnasta Taalas on samoilla linjoilla kuin edesmennyt alansa huippuasiantuntija metsäprofessori Kullervo Kuusela.
Simo Hanneliuksen mielestä tehokkainta hiilen sidonta saadaan aikaan uudistamalla vanhoja metsiä ja hoitamalla metsiä aktiivisesti. Kuva: Sanne KatainenIlmastotieteen guru Petteri Taalas (MT Metsä 8/2024) on väittelyssä nokikkain ympäristötaloustieteen emeritusprofessorin Markku Ollikaisen (MT 16.10.2.) kanssa. Riita on siitä, sitooko vai vapauttaako vanha metsä hiiltä?
Metsän hengitys näyttää unohtuneen kasvua arvioitaessa. Näillä on suuri merkitys siihen, miten suhtaudumme vanhoihin metsiin. Onko oikea vaihtoehto vähentää päästöjä luopumalla vanhojen metsien hakkuista?
Kumpikin väittelijöistä on oman alansa huippuasiantuntija, mutta ei metsäntutkija. Siksi etsin käsiini edesmenneen metsäprofessori Kullervo Kuuselan (1995) kokoaman kuvan männikön biologisesta bruttotuotoksesta ja sen jakaantumisesta puiden hengitykseen ja nettokasvuun metsikön iän lisääntyessä. Siinä näkyy runkopuun bruttokasvu, luonnonpoistuma ja nettokasvu Etelä-Suomen puolukkatyypin luonnonmännikössä.
Vanhenevan puuston kasvu vähenee ja osa energiasta kuluu puun hengitykseen ja muihin elintoimintoihin. Puuston nettokasvun kokonaisuus jää pieneksi ja rappeutuva runkopuu alkaa lahota ja vapauttaa hiiltä. Metsä muuttuu nielusta päästön lähteeksi eikä siitä ole sitomaan pitkäksi ajaksi hiiltä.
Pitkäikäinen mänty on muita pääpuulajejamme parempi hiilen sitoja. Tehokkain hiilen sidonta saadaan uudistamalla vanhoja metsiä ja aktiivisella metsänhoidolla. Niitä edistää ilmaston lämpeneminenkin. Kuuselan periaatekuva puoltaa Taalaksen näkemystä.
Simo Hannelius
metsänhoitaja
Kauniainen
Ota kantaa aiheisiimme
Voit lähettää mielipiteesi julkaistavaksi MT:n Lukijalta-palstalla painikkeesta tai sähköpostitse: lukijalta@mt.fi.
- Osaston luetuimmat
