Suuri lupaus sittenkin suurta huijausta

Missä on akateeminen kritiikki, kun nykyisessä talouden ahdingossa suitsutetaan vieläkin ”talouskasvun olevan suuri lupaus” köyhyyden sekä nälänhädän maailmasta poistamisessa?

Miksi hälytyskellot eivät soi, kun samaan aikaan uutisoidaan maapallon sadan rikkaimman omistavan enemmän kuin 3,5 miljardia köyhintä yhteensä ja rikkain kaksi prosenttia omistaa yli puolet maapallon varallisuudesta?

”Rikkain kykenee käyttämään osan tuloistaan sijoittamiseen, mutta köyhin joutuu käyttämään kaikki varansa tullakseen toimeen” totesi markkinatalouden keksijä Adam Smith kirjassaan Kansojen varallisuus vuonna 1776.

Tämä Smithin talousteoriaansa liittyvä kommentti osoittaa hänen ymmärtäneen markkinatalouden palvelevan ensisijaisesti valtaeliittiä sekä rikkaimpia.

Talouskasvun sekä kilpailukyvyn kritiikitön ihannointi voidaan nähdä suurena huijauksena, jossa voittopotin ovat keränneet talouden eliitti sekä yksittäiset ja valikoidut edunsaajaryhmät.

Sokeina perässähiihtäjinä Smithin talousteorian soveltajat sekä kritiikittömät akateemiset talousviisaat ovat edelleen lumoutuneita markkinataloudesta, vaikka sen eri välineillä on saatu aikaan karmaiseva tulos kansalaisten sekä kansakuntien köyhdyttämisessä.

Äärimmilleen yksinkertaistettuna talouskasvu on ”tuottaa ja myydä yhä enemmän” ja kilpailukyky ”myydä muita halvemmalla”. Mutta kenelle? Köyhällä ei ole varaa ja rikkaalla ei ole halua. Nämä kaksi markkinatalouden mantraa johtavat kulujen vähentämisen ja rakennemuutoksen loputtomaan kierteeseen, jolloin viimeinen sammuttaa valot.

Kansalaisen näkökulmasta katsottuna näyttää ikävästi siltä, että akateeminen eliitti sekä ylimielinen ja omapäinen poliittinen valta ovat kumpikin taloudellisen eliitin talutusnuorassa sekä sen juoksupoikia.

Ilmassa on harmillinen tunne, että poliittisen eliitin suitsuttama suunnan muuttuminen koetaan todeksi köyhtymisenä sekä yhä suuremmissa irtisanomisissa ja yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevien kansalaisten heitteille jättämisenä.

Oletettavasti vasta suuren kaaoksen jälkeen silmämme avautuvat ja voimme todeta ilman vastavoimaa toimivan vapaan markkinatalouden olleen uskonsotien, siirtomaavaltapolitiikan sekä kansakuntien ryöstön kanssa suurimpia rikoksia ihmiskuntaa vastaan ja sortaneen eniten köyhintä ja heikointa.

Vapaa markkinatalous on lohikäärmeen kaltainen toimija, joka romuttaa kansakuntien taloudet ja yhteiskuntajärjestelmät, ellei siihen löydetä todellista yhteiskunnallista tai poliittista vastavoimaa.

Koska ongelmat ovat ajankohtaisia, tulisi tulevaisuutta katsoa ennakkoluulottomasti ja vaihtoehtoisia ratkaisuja etsien, sillä onhan Roomaankin monta tietä.